Perniötä ja perniöläisiä tulee ikävä.
Puolen vuoden pestini jälkeen siirryn nimittäin Perniönseudun Lehdestä töihin toiselle paikkakunnalle lähemmäs kotikontuja eli Pohjois-Pohjanmaata.
Tarkoitukseni oli jäädä pidemmäksi aikaa Perniöön, mutta varsin usein elämässä tapahtuu yllättäviä juonenkäänteitä.
Muutin Perniöön viime syksynä, jolloin ehdin ihmetellä tammenterhoja, hevoskastanjoita ja muita eksoottisia lajeja.
Syksyn taittuessa talveksi minua peloteltiin sillä, että talvi on täällä kuin monta kuukautta jatkuva marraskuu. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä tulihan se kunnon luminen talvi tänne eteläänkin. Vaikka paikalliset ovat vakuutelleet minulle, että tämä talvi on poikkeuksellisen luminen.
Lumisen talven ansiosta olen saanut huomata, että täällä ihmiset ovat aivan yhtä innokkaita elleivät jopa innokkaampia hiihtäjiä kuin kotona Pohjois-Pohjanmaalla.
Ilokseni olen Perniössä tutustunut myös kotipaikkakuntani Sievin entisiin asukkaisiin. Yllättäen paras keino tutustua sieviläisiin on muuttaa Sievistä toiselle paikkakunnalle.
Se lyhyeksi jäävässä reissussani Perniöön jää harmittamaan, että kesälle suunnittelemani turistikierros jää pitämättä. Minua poltteli jo ajatus siitä, että saan kaivaa pyörän varastosta ja jatkaa tutustumista alueen mäkisiin maisemiin, merenrantaan ja saaristoon ja bongailla matkan varrelta vanhoja maalaiskartanoita ja laidunmaita.
Puhumattakaan tutustumisesta ruukkeihin, kirkkoihin ja muihin alueen värikkäästä historiasta kertoviin rakennuksiin ja paikkoihin. Ne saavat odottaa sitä kesää, jona päätän vierailla Perniössä oikeana turistina.
Toimittajan työssä olen onneksi päässyt jo näkemään monenlaista. Olen viettänyt tovin jos toisenkin tutustuessani Mathildedalin ruukkialueeseen, Perniön vanhaan pappilaan, Perniön museoon, Kosken kartanon perinnelaitumiin, Teijon kansallispuistoon ja saariston vanhoihin hylkyihin. Perniöstä mieleeni on painunut myös perinneruoka pastanttipuuron unohtumaton maku.
Niin kuin varmasti moni muukin, haaveilen jo kevään auringosta ja hiirenkorville aukeavista puista. Tuleehan kevät tänne etelään ensimmäisten joukossa, mutta ehkä maltan odottaa kevättä aavistuksen pidempään pohjoisempana uudessa työpaikassani.
Eniten Perniössä ja lähialueilla jään kaipaamaan ystävällisiä paikallisia ihmisiä, joihin olen tutustunut työn kautta ja vapaa-ajalla: tulevaisuuteen katsovia paikallisia nuoria, innokkaita yrittäjiä, kunnianhimoisia urheilijoita ja naapurinmummoja, joiden kanssa olen kahvitellut.
Hanna Soini
