Viimeisen kurssiesseen palautettuani läppärin kansi lennähti kiinni erityisen nopeasti, sillä se tarkoitti sitä, että matka kohti kesätöitä sai alkaa.
Kaipaus tähän ympäristöön ja kesätoimittajan hommiin on ollut valtava, ja tuntuu hyvältä olla tutussa toimituksessa tätäkin tekstiä kirjoittamassa.
–Onpas kiva kuulla Liinun naurua taas, Perkkarin asiakaspalvelussa viime torstaina tuurannut Maija mietti.
Tämä nauru kaikuukin Perniön kaduilla jälleen kaikkien tulevien kesäkuukausien ajan.
Olo on tervetullut, aivan kuten viime kesänäkin. Talven ja kevään aikana saadut mukavat terveiset, tervehtimiset ja hihasta vetämiset ovat osaltaan pedanneet kaikin puolin antoisaa ja mukavaa alkua kesälle.
Eikä ole epäilystäkään, etteikö se jatkuisi yhtä mukavana.
Opinnot ovat edenneet Tampereella vauhdikkaasti ja ensimmäinen vuosi maisteriopintoja onkin jo paketissa. Viimeinen opintovuosi ja pro gradun -tutkielman tekeminen ovat edessä syksyllä.
Gradun aihe liittyy totta kai paikallislehtiin ja niiden merkitykseen.
Jo viime kesän ensimmäisillä viikoilla huomasin sekä täällä vallitsevan yhteisöllisyyden että oman työni merkityksen. Noiden kahden asian kautta aion tutkia aihetta juuri Perniönseudun Lehden ja tämän seudun asukkaiden näkökulmasta.
Gradu-tutkielman teemana on erityisesti se, minkälainen merkitys tällä lehdellä on lukijoille ja ympäröivälle yhteisölle.
Ilman tutkimustakin olen jo todistanut, että merkitys on suuri. Sekä tekijöille että lukijoille.
Tähän työkesään lähden hieman erilaisista lähtökohdista kuin viime kesään. Eteläinen Salo pyöri nimittäin mielessä siitä sekunnista alkaen, kun lähdin viimeistä kertaa toimituksen ovista ulos syyskuun lopussa. Paikka tuntuu siis jo valmiiksi tutummalta.
Ei siis ehkä yllätä ketään, että vietin aikaa alueella kesän jälkeenkin. Haarlantiellä on halailtu sakeassa vuodenvaihteen lumisateessa, Käenpesässä opeteltu valssiaskeleita haparoiden mutta nauraen ja omakotitalojen pihoilla jaettu salaisuuksia esimerkiksi vara-avainten olinpaikoista. Viimeisimpänä mainitusta en kerro edes pyydettäessä enempää.
Kirjoitin viime vuonna paitsi lehteen myös todella moneen henkilökohtaiseen Whatsapp-viestiin siitä, miten tämä paikka ja nämä ihmiset kaappasivat sydämeni kerta heitolla. Jopa niin voimakkaasti, että yritin päästä muuttamaan tänne keväällä.
Muutto jäi toistaiseksi yritykseksi, koska vaihtuvuus asunnoissa taitaa olla aika pientä.
Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, että kun tänne kerran tulee, ei täältä halua lähteä.
Seuraavat kolme kuukautta menevät varmasti silmänräpäyksessä. Odotan tältä kesältä erityisesti sitä, että pääsen tapaamaan uusia ihmisiä, oppimaan uusia asioita ja viettämään aikaa alueella sekä töissä että niiden ulkopuolella.
Uskon, että täällä on vielä monta asiaa, ilmiötä ja ihmistä, joiden tarinoita saan lehdessä kertoa. Siksi kehotankin vetäisemään hihasta, jos jotain on mielenpäällä.
Viime kesän esittelytekstissä kirjoitin, että juttuideoita ja kuulumisia saa tulla jakamaan milloin vain, eikä se ole muuttunut vuodessa miksikään.
Parasta viime kesänä olivatkin spontaanit kohtaamiset kassajonossa ja bensa-asemalla. Eikä niistä tapaamisista tarvitse aina lähteä juttuidean kanssa.
Tampereella ikkunani alla kolisevan kerrostalotyömaan pölyssä ja melskeessä on hyvä syksyllä muistella mennyttä kesää.
Ajatuksissa pyörivät varmasti ainakin Särkisalon kallioiset rannat, unohtumattomat juttukeikat ja kaikki ne uudet muistot, joita tämä kesä tuo mukanaan.
Liinu Nieminen
044 735 2301
liinu.nieminen@pernionseudunlehti.fi
