Tervepä terve. Toimituksen koillisnäppäimistön viikkokoodit hakataan tässä seuraavaksi.
***
Sehän puhuttaa, tuo älytekniikka liikenteessä. Sillä on tien päällä kiistaton virkansa, mutta asiassa on toinenkin puoli.
Vastikään maan suurin sanomalehti herätteli lukijoitaan kertomalla, että moni lapsi kävelee koulumatkansa naama kiinni älypuhelimessa. Tämä on turvallisuusmielessä yksiselitteisen väärin, mutta ei mitenkään kaupunkilainen asia. Nokka taikalyhdyssä kulkijoita on maallakin.
Tässä tuskin saarna auttaa, eikä sen mutiseminen, että ei sitä ennen. Kyllä sitä ennen: takavuosilta on jäänyt mieleen tapaus, jossa taksikuskilla oli iltapäivälehti auki ratin päällä ja vauhtia viisi-kuusikymppiä. Painettu lehti on vaan vaihtunut sähköiseen mediaan. Viime viikolla seurailin, miten joku ajeli kaupungilla autolla samalla kännykästään videota katsellen.
Pahinta on, että tätä jotenkin ymmärtää.
Selitän. Omassa taskussa on ollut kortti neljännesvuosisadan ja ajettujen kilometrien määrä on lähempänä täyttä kuin puolta miljoonaa. Noin viitenä päivänä viikosta ajaminen on suorastaan sietämättömän tylsää tai ennalta-arvattavaa. Työmatkalla tietää hyvin, minkä liikenteenjakajan kohdalla auto vaihtaa kolmosvaihteelle ensi kerran ja minkä kulman takaa tulevat oranssitakkinen isä ja lapsi matkalla päiväkotiin.
Siinä voi tulla kiusaus ottaa ohjelmaan muutakin viihdettä kuin radio tai kanssamatkustajat.
Tässä kohtaa pitääkin sitten ottaa asiantuntija-apua ja kääntyä kahden tahon puoleen. Jari Sinkkosen ja Pollyannan. Ensin mainittu on lastenpsykologi, joka on ansiokkaasti jaksanut tolkuttaa sitä, että tylsyys oikeasti tekee hyvää. Jälkimmäinen on Eleanor Portherin luoma romaanihahmo, pikkutyttö joka yrittää aina nähdä asioista valoisat puolet.
Jotenkin tässä on yrittänyt poimia molempien mietteistä parhaat puolet: sitähän voi nähdä auton ikkunasta vaikka uutisia, kun oikeanlaisella silmällä katselee. Tai onko hienompaa kuin aurinkoinen pakkasaamu.
Ja kun lehteen tarvitaan tätä muutakin, niin harmaampien maisemien hetkinä ehtii miettiä nelossivun kulmatontin valmiiksi.
***
Tekniikan suhteen tuntuu muuten vanhalta. Jonkinmoinen virstanpylväs on, että toimituksessa on luovuttu lankapuhelimista. Taisinpa olla viimeinen lankaluurin käyttäjä täällä meilläkin ja puhtaasti mukavuussyistä.
Matkapuhelimethat ovat kooltaan ja käytettävyydeltään kuin vessanseinän kaakelilaatta ja lankaluuri yksinkertaisesti kävi käteen paremmin. Sen mentyä pitää etsiä asioita, jotka käyvät järkeen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
