Tervepä terve. Toimituksen itäkanslian viikkokaupanvahvistukset allekirjoitetaan tässä seuraavaksi.
Kivijalkakauppojen väheneminen on osaltaan syönyt kansalaisten liikuntaharrastusta. Vanhaan hyvään aikaan saattoi vaatimattomammassakin taajamassa harjoittaa jonkin verran näyteikkunakävelyä ja maakuntakeskuksissa kauppakatuineen askelia sai saman tekosyyn varjolla vielä enemmän.
Nythän näyteikkunat ovat verkkokauppojen yleistymisen myötä entistä enemmän ruudulla eli puhelimen näytöllä. Luurin räplääminen sohvalla maaten on harrastuksena tympeä kuin hapansilakkapurkin avaaminen, mutta toisinaan näyteikkunaosteluun tällä tavalla tulee sorruttua itsekin.
Tarkoitan tietysti asuntomyyntisivujen selailua ilman muuttohalujakaan: asuntoarkkitehtuurista kiinnostunut saa puoli päivää kulumaan jo pohjapiirroksia ja rakennuksen massoittelua ja tilasarjoja maallikkopohjalta arvioimalla. Pintamateriaalit ja irtaimisto ovat sivuseikka, mutta joskus vastaan tulee sen sortin aikakapseleita, että oikein alkaa toivoa museotoimelle rajatonta budjettia: alkuperäiskuntoinen vuoden 1981 Makrotalo jälkipolville taltioituna kertoisi enemmän aikansa arjesta kuin johonkin lavastettu nurkkaus. Muidenkin kodit asujiltaan jääneessä asussa ovat tärkeitä kuin taiteilijoiden.
Kiinteistökauppahan on omanlaisensa kielenkäytön viidakko. Myyntitekstit eivät ehkä ole ihan yhtä kauheita kuin poliisitiedotteiden kieli pahimmillaan tai urheilijoiden latteuskokoelmat usein, mutta aineksia on. Monesta esittelytekstistä voisi painaa ihan sisustustarroja.
Yhtä sanaa erityisesti tässä on saanut ihmetellä: monen talon tai asunnon mainitaan sijaitsevan arvostetulla alueella.
Jos nätisti pyydän, joku vielä selittää, mikä arvostettavuuden näissä piireissä tekee. Sekö, että kulmilla asuu vain tietyn- eli joidenkin mielestä oikeanlaista väkeä? Jos tästä oli kyse, arvostetuksi mainittuja alueita tekee mieli arvostaa vähän entistä vähemmän. Ehkä arvostetusta puhuvat vetoavat tilastoihin: tienataanko jossain yli tietyn rajan ja rötöstelläänkö alle tietyn tai onko koulutustaso yli jonkin riman. Ja mitä sitä sitten tuumii ihmispolo, kun on kerran itsensä arvostetuksi mainitulle alueelle asukkaaksi hilannut, sittenkö on olo, että nyt ollaan jotain.
Yhtälöstä tulee entistä vinkeämpi, kun miettii miten erilaisia asioita tässä itse kukin arvostaa: yksi vähintään peninkulman matkaa naapuriin, toinen Alepaa alakerrassa. Näkisipä jossain joskus maininnan, että jokin talo tai asunto sijaitsee vähemmän arvostetulla, mutta sitäkin hilpeämmällä alueella.
Asia tietysti tuli mieleen viime aikojen paikallisista koulu- ja päiväkotiuutisista. Niiden sivujuoni on se, että kyliltä ei oikein löydy tontteja tai ainakaan niitä ei markkinoida ja vähissä ovat myytävät asunnotkin. Se on totta sekin ja murheellista: Teijoltakin on puheena aina vain se yksi tupa, johon tuli taas lunta.
