Rahayksikkö ja vuosituhat ovat vaihtuneet ja maailma muuttunut vaikka miten, mutta paikalliset huolet ovat joskus hyvin saman kuuloisia kuin lähes 30 vuotta sitten.
Kävin nuorena toimittajana syksyllä 1998 Perniössä Laiterlan koulussa seuraamassa tilaisuutta, joka oli järjestetty koulun lakkauttamisaikeiden tiimoilta. Koolla oli noin 40 henkeä; jutun mukaan vanhempia, päättäjiä ja kyläläisiä.
Jutun mukaan tehtävänä oli hankala päätös. ”Vaikeaa tämä on meillekin, emme me tämän pöydän takana piruuttamme istu”, vakuutti tekstissä Perniön kunnanhallituksen jäsen Juhani Uusitalo. Laiterlan koulun päälle nosti mustia pilviä kunnan taloustilanne, koulun oppilaista moni tarvitsi kuljetusta ja oppilasta kohti kouluttaminen maksoi tilastoissa enemmän kuin kirkonkylässä. Laiterlan koulussa oli tuolloin noin 40 oppilasta. Jutun yleisökommentissa joku totesi, että Nurkkilan koulu ei ole heidän perheensä lapsille vaihtoehto, jos sekin loppuu muutaman vuoden sisään, mieluummin valitaan suoraan kirkonkylän koulu. Jutussa kysyttiin myös, miksei täydeltä kirkonkylän ala-asteelta kuljeteta oppilaita Laiterlaan. Juttuun on jäänyt yleisössä istuneen Jukka Lindenin kommentti, jossa todettiin, etteivät pienen koulun rauhallinen ympäristö ja kunnollinen kasvatus ole rahalla mitattavissa.
Nyt tiedetään, miten tarina päättyi: eteläisen Salon kyläkouluista on jäljellä kaksi, Teijo ja Särkisalo. Näistä Teijon koulun tulevaisuus on noussut tapetille, eikä ensimmäistä kertaa. Asiasta on keskusteltu kylällä ja lehtijutuissa vilkkasti viikon ajan, varsinaiset kuulemistilaisuudet järjestetään myöhemmin tässä kuussa.
Hiukan kärjistäen voisi sanoa, että yli 27 vuoden takaisen lehtijutun voisi käyttää tänä päivänä uudestaan, kun nimet ja numerot päivittäisi. Argumenteissa puolesta ja vastaan on hyvin paljon tuttua. Se ei vähennä lainkaan nyt käytävän keskustelun arvoa: vanhempien ja muiden kyläläisten huoli, pettymys ja tuohtumus esitykseen Teijolla ja sen naapurikylissä ovat aitoja. Yhtä lailla paljon tuttua on viranhaltijapuolen perusteissa esitykselleen. Teijolla ei tietenkään olla yksin ja tilastot ovat jossain mielessä lahjomattomia: koko maan väestö on valunut etelään, keskittynyt kaupunkeihin ja samalla ikääntynyt.
Ehkä taistelussa koulun puolesta olisi apua siitä samasta 1990-luvun lopun jutusta. Sen otsikossa nimittäin todettiin, että Laiterlan koululla etsittiin vaihtoehtoja lakkauttamiselle.
Tästä samasta on puhuttu Teijollakin ja tarjottu kompromissiksi esimerkiksi ratkaisua, jossa päiväkoti ja koulu olisivat samoissa tiloissa ja koululla olisi ainakin luokat 1-2.
Sillä olisi symbolisesti iso merkitys: koulussa palaisivat edelleen valot eikä ainoa merkki kaupungista kylällä olisi sen läpi ajava Paikku-bussi. Voi tietysti ajatella, että se toisi toisenkinlaista turvaa: jos aihetta eli lapsia olisi, koulussa voisi joskus olla lisääkin luokkia. Kerran ja kokonaan lakkautettua koulua taas ei perusteta uudelleen, vaikka sattuisi mitä. Asia on tietysti päättäjien käsissä ja heidän pöydälleen voi viedä punnittavaksi muitakin vaihtoehtoja kuin kaksi ilmeisintä.
