Salon ja Raaseporin susilauman koko on pienentynyt. Susia on nyt vähemmän kuin vuonna 2016 vastaavaan aikaan, eivätkä susien aiheuttamat vahingot ole lisääntyneet – päinvastoin. Salon seudun ja Raaseporin luonnonsuojeluyhdistykset sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri eivät yhdy julkisuudessa esitettyyn susireviiriyhteistyöryhmän enemmistön käsitykseen sudenmetsästyksen tarpeellisuudesta. Julkisuudessa on viitattu mm. uhkaan kannan kasvusta ja todettu, että metsästyksen ”tavoitteena on susien pitäminen metsästyksen keinoin riittävän ihmisarkoina”.
Susilaumojen koon kasvua on Suomessa tarkkailtu, ja päinvastoin kuin usein luullaan, susilauman koko ei tietyllä alueella kasva vuosi vuodelta suuremmaksi. Lauman koko pysyy jotakuinkin vakiona, sillä luonto ajaa pennut jättämään lauman aikuistuessaan, ja ne lähtevät etsimään itselleen uutta reviiriä, jossa on tarjolla riittävästi ravintoa. Suomessa keskimääräinen susireviirin koko on noin 700-1000 neliökilometriä. Näin suuria reviirejä eteläisen Suomen pirstoutuneisiin metsiin ei montaa sovi. Siitä pitävät reviiritietoiset sudet itse huolen.
Salo-Raaseporin alueen susilauman koko on nyt 6 yksilöä. Yksi vuoden 2016 pennuista menehtyi auton ajettua sen yli. Tammikuussa 2016 lauman koko oli 7 yksilöä. Lauman reviiri on pysynyt ennallaan. Susista tai susiksi uskotuista eläimistä on kuitenkin havaintoja myös asutusten läheisyydestä. Tiheään asutussa maassamme suden on mahdotonta täysin välttää asutusta, ja usein varsinkin nuoret sudet uteliaisuuttaan saattavat vierailla pihoissa. Suomessa lajityypillisesti poikkeavasti käyttäytyviä yksilöitä on erittäin vähän, ja näiden varalle on viranomaisilla olemassa ohjeistus. Tällä reviirillä epänormaalia käyttäytymistä ei ole tavattu.
Varotoimenpiteenä tehtävän metsästyksen sijaan yhdistykset ehdottavatkin, että lauman tarkkailua ja vahinkojen kirjaamista jatketaan ja sudenkaatoluvista alueella päätetään vahinkoperusteisesti, jos tarvetta ilmenee. Aktiivinen pelottelu asutuksen ja karjatilojen lähellä tulisi ottaa käyttöön. On myös opittava ymmärtämään, mikä on suden normaalia käyttäytymistä ja mikä todellista uhkaa.
Yhdistysten toiveena on, että avoimen ja tutkitun tiedon jakamisen ja keskustelun kautta kyettäisiin pelon lietsomisen sijaan näkemään susi kiehtovana osana Suomen luontoa, toki ihmisen elinkeinot ja turvallinen eläminen huomioiden. SusiAita-hanke onkin menneen vuoden aikana onnistunut tässä tavoitteessa hienosti. Yksimielisyyttä suden suojelun ja metsästyksen suhteen yhdistykset eivät tavoittele, mutta on tärkeää, että rakentava keskusteluyhteys eri intressipiirien välillä säilyy.
Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry
Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry
Raseborgs Natur och Miljö rf. – Raaseporin Luonto ja Ympäristö ry.
