Suomen turvallisuus nojaa vahvasti pelastustoimen toimintaan, ja etenkin harvaan asutuilla alueilla sopimuspalokunnat ovat elintärkeitä. Ne eivät ole pelkkä lisäresurssi – ne ovat monin paikoin koko järjestelmän ydin. Siksi on äärimmäisen huolestuttavaa, että hyvinvointialueiden talouspaineissa näitä palokuntia ollaan laittamassa leikkauslistalle. Tämä ei ole vain lyhytnäköistä, vaan myös suorastaan vaarallista.
Sopimuspalokunnat muodostavat pelastustoimen selkärangan, erityisesti kaupunkien ulkopuolella, missä matkat ovat pitkiä ja apu ei ole muutaman minuutin päässä. Hyvinvointialueiden selvitykset kertovat karua kieltä: yli puolet alueista kamppailee riittämättömän sopimushenkilöstön kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hätätilanteessa apu voi viivästyä kohtalokkaasti. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä vastaamaan palvelutarpeeseen, ja tilanne pahenee, ellei siihen puututa.
Harvaan asutuille alueille tilanne on kriittinen. Väestö vähenee, ja samalla vähenevät myös vapaaehtoiset sopimuspalokuntalaiset, jotka omalla ajallaan ja panoksellaan pitävät pelastuspalveluja yllä. Tässä kohtaa tarvittaisiin kipeästi päätoimisia pelastajia tukemaan vapaaehtoisia, mutta hyvinvointialueiden huonon rahatilanteen takia seinä nousee pystyyn. Sopimuspalokuntien toiminnan heikkeneminen tarkoittaa sitä, että kansalaisten turvallisuus vaarantuu, kun apu ei saavu paikalle ajoissa.
Erityisen nurinkurista on se, että säästöjä yritetään hyvinvointialueilla löytää lakkauttamalla sopimuspalokuntia. Tämä ei ole todellista säästämistä, vaan päinvastoin – se tulee pitkällä aikavälillä maksamaan enemmän. Vapaaehtoistyöhön nojaavat palokunnat tarjoavat valtavan kustannustehokkuuden, jota ei korvata muutamien kymmenientuhansien eurojen säästöillä. Valtakunnallisesti ikävä ja varoittava esimerkki tästä on Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen suunnitelmat lakkauttaa kuusi sopimuspalokuntaa. Tämä on pelastustoiminnan alasajoa tilanteessa, jossa pelastajia on jo valmiiksi liian vähän.
Sopimuspalokuntien merkitys ei ole jäänyt huomaamatta valtionhallinnossa. Hallituksen ohjelmassa ne on tunnustettu pelastustoimen kivijalkana, ja Sisäministeriön pelastustoimen strategia vuosille 2023–2026 alleviivaa niiden roolia. Nyt on tärkeää, että nämä hienot kirjaukset eivät jää pelkiksi sanoiksi, vaan muuttuvat konkreettisiksi toimiksi, joilla varmistetaan sopimuspalokuntien tulevaisuus.
Turvallisuus ei ole luksusta, josta voi leikata talouden heikentyessä. Se on yhteiskunnan peruspilari. Sopimuspalokunnat ovat tämän pilarin olennainen osa, ja niiden tukeminen on koko maan etu. Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta ja viisautta turvata pelastustoimen resurssit, jotta voimme varmistaa, että apu saapuu silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan.
Paula Werning
Kansanedustaja (sd)
Suomen Sopimuspalokuntien Liiton hallituksen puheenjohtaja
