Perustuslakivaliokunta näki 19.2. antamassaan lausunnossa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen lakiluonnoksessa monia epäkohtia, kuten olin jo aavistanutkin. Oma näkemykseni lain epäkohdista ovat osin yhteneväisiä perustuslakivaliokunnan kanssa ja mielestäni kokonaisuudessa on vielä tarvetta suuriinkin muutoksiin, jotta sillä oikeasti saavutetaan konkreettista parannusta vallitsevaan tilanteeseen.
Minua on askarruttanut pitkään esitetyn sote-mallin kyky kuroa umpeen kestävyysvajetta sekä turvata palvelujen laatu ja tasapuolinen saatavuus. Mikäli suuria keskitettyjä hallintoja pystytetään, menot kasvavat ainakin alkuvaiheessa. Kun tiedämme, missä tilanteessa kansantaloutemme juuri nyt on, pitää kysyä onko tähän varaa? Keskeiset ongelmat ovat edelleen kuka järjestää palvelut ja kuka palvelut tuottaa. Kun viisi sote-aluetta katsotaan liian suuriksi ja etäisiksi järjestäjiksi, alan kallistumaan ministeri Paula Risikon mielipiteen kannalle. Siinä kaupungeilla ja kunnilla olisi erikseen sovittavissa kokoonpanoissa järjestämisvastuu.
Kokoomus on alusta alkaen korostanut kolmannen sektorin ja yritysten kumppanuutta palvelujen tuottamisessa julkisen sektorin kanssa. Tästä on paljon esimerkkejä muualta Euroopasta ja pienessä määrin myös Suomesta. Jonottaminen maksaa aina yhteiskunnalle, mutta varsinkin työssä käyville ihmisille ja työnantajille. Avun saannin tai hoitoon pääsyn kohtuuton odottaminen on jokaiselle myös henkilökohtainen kärsimys.
Hoiva-alan yritykset ja kolmannen sektorin palvelutuottajat näkevät sote-uudistuksen johtavan julkisen sektorin monopoliin palveluntuotannossa. Monopoli nostaa aina hintoja ja heikentää laatua. Julkisen ja yksityisen on vastakin saatava kulkea käsi kädessä ja tämä on myös entistä paremmin otettava huomioon tulevassa valmistelussa.
Sote-uudistus merkitsee satojen tuhansien hoiva- ja sosiaalialan työntekijöiden työnantajan vaihdosta. Ei ihme, että tämä aiheuttaa epävarmuutta ja jopa pelkoa oman työpaikan puolesta – myös yksityisellä sektorilla. Riskit oman työpaikan säilymisestä on minimoitava ja osaajien saatavuus turvattava. Tärkeintä on ottaa henkilöstö mukaan muutoksen valmisteluun alusta alkaen.
Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen välisten, ja niiden omien tietojärjestelmien järkeistämiseen ja yhdistämiseen pitäisi sote-uudistuksen suunnittelussa panostaa entistä enemmän. Esimerkiksi sähköisen potilastietojärjestelmän käyttöönotto on ollut luvattoman kallista yhteiskunnalle ja työlästä henkilökunnalle suhteessa saavutettuihin etuihin. Tästä minulla on vuosien ajalta kokemusta omassa työssäni.
Paljon on siis tehtävää, mutta tämän hallituksen ja eduskunnan aika käy vähiin. Näin suurta uudistusta ja asiaa ei pidä tärvellä kiireellä ja ”pakolla yrittää pelastaa nykyhallituksen ja eduskunnan kasvot”.
Uudistuksen toteuttamisessa tarvitaan nyt huolellista ja avointa valmistelua, johon keväällä valittava eduskunta ja hallitus voivat sitoutua, sekä siirtyä hallittuun ja taitavaan toteutukseen.
Juhani Nummentalo
mielenterveyshoitaja
Kokoomus
