Turussa järjestetyn Ruisrockin rantalavan edusta tulvi ihmisistä menneen viikon lauantai-iltapäivänä. Aikuisista ja nuorista aikuisista koostuva yleisö odotti malttamattomana sitä mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Lasten leikkilauluja soittava Fröbelin Palikat -yhtye astui lavalle ja silmin nähden herkistyi sisäistäessään edessään vellovan loputtomalta tuntuvan ihmismeren. Tilanne oli kieltämättä hämmentävä: aikuiset ihmiset vuosia vanhan lasten bändin keikalla yhdellä Suomen suosituimman festivaalin legendaarisimmista lavoista.
Koko keikan ajan aikuiset ihmiset leikkivät, lauloivat ja metsästivät leijonaa. Varmasti myös sitä pulloa, mutta ennen kaikkea mielikuvituseläintä.
Heitot kuten ”Nyt on tyhjä olo” ja ”Nyt voin kuolla onnellisena” kuuluivat keikan jälkeen pois lipuvasta ihmisten aallokosta. Kokemus oli arvatenkin unohtumaton jokaiselle alueelle pakkautuneelle ihmismassan jäsenelle.
En ole pitkään aikaan tuntenut eläväni niin aidosti hetkessä kuin tuolla keikalla. Ainoa asia, mitä mietin, oli se, pitikö sutsisatsatessa laittaa ensin polvet yhteen vai peppu pystyyn.
Euforinen leikkimiskokemus sai kuitenkin pohtimaan lasten leikkejä ja aikuisuutta.
Missä vaiheessa ihmisestä häivyttyy leikkimielisyys ja kipinä ilmaista itseään höpsöttelyn keinoin? En ainakaan itse muista aikuisiältä hetkeä, jolloin olisin ollut niin vapaa kaikesta kuin tuolla keikalla.
Muutos ei varmasti tapahdu sormia napsuttelemalla, vaan valuu pois sitä mukaan, kun velvollisuuksien taakka harteilla kasvaa. Pitäisi keskittyä ”tärkeämpiin” asioihin.
Aikuisten maailmassa on laululeikkien jättämä tyhjä tila.
Myös lasten leikkiminen on muuttunut nyky-yhteiskunnassa. Perinteinen leikkiminen lopetetaan osittain ryhmäpaineen vuoksi aikaisemmin kuin ennen, sillä kiire kasvaa aikuiseksi on niin kova. Leikkimisen muodot myös muuttuvat, sillä teknologisoituminen siirtää leikin virtuaaliseen maailmaan.
Perinteisiä leikkejä kuten keppihevosilla ratsastamista harrastavat teini-ikää lähestyvät lapset saavat valtavan paljon vihaa ja tarpeetonta pilkkaa osakseen. Ja vain siksi, että heillä on tallessa leikkimielisyyttä, jota monelta puuttuu.
Leikin muuttumisen myötä myös leikkiessä sattuvat tapaturmat muuttuvat. Rantalavalla menivät varmasti monet polvet uuteen uskoon ja selkä kipeäksi. Lasten virtuaalisen maailman leikissä riskit loukkaantua ovat hyvin erilaisia ja liittyvät enemmän henkiseen hyvinvointiin.
Ruisrockissa leikkimisessä parasta oli musiikin lisäksi tunnelma. Jokainen rannassa tamppaava oli mukana iästä, sukupuolesta tai mistään piirteistä riippumatta. Kukaan ei seissyt paikallaan tai ollut puhelimellaan.
Kansanterveydellisestä näkökulmasta katsottuna kaikki maamme ihmiset voisivat paremmin, jos rantalavan upean hetken kaltaiset tapahtumat toistuisivat enemmän kuin kerran elämässä. Kaikki omat huoleni ainakin kaikkosivat tuona lauantaina täysin. Ehkä taika oli juuri siinä, että se hetki ei tule toistumaan enää koskaan.
Seuraavan kerran kun kuljet Perniönseudun Lehden toimituksen ohi, saattaa seinien läpi kuulua laululeikkeihin suunniteltua musiikkia. Ikkunasta kurkistaessasi voit nähdä toimittajan tanssivan huugi-guugia käsi ensin ojennettuna ja sitten taakse taivutettuna. Liity mukaan, kun kädellä pitää piirtää ympyrä.
-Liinu Nieminen
