Skip to main content

Siirtoviivemaksuissa ei kauhistelemista

Ilolansalossa järjestettiin vanhusten hoitoa ja palveluasumista käsitellyt vaalipaneeli. Paneelissa tuotiin esille, että vanhusten laitospaikkojen riittämättömyyden takia Salo joutui viime vuonna maksamaan siirtoviivemaksuja 800 000 euroa. Uutisen mukaan yleisö kohahti tiedon kuultuaan. Siirtoviiveistä puhunut kunnallispoliitikko ei näytä olevan perillä siirtoviivemaksujen määräytymisestä ja vaikutuksista.

Siirtoviivemaksulla tarkoitetaan erikoissairaanhoidon korotettua päivätaksaa, jonka sairaanhoitopiiri laskuttaa kunnalta, mikäli potilas joutuu odottamaan jatkohoitopaikkaa sairaalan osastolla. Varsinais-Suomen sairaahoitopiiri perii 50 %:lla korotettua taksaa kolmen vuorokauden kuluttua määrittelemästään jatkohoitopaikan aikarajasta.

Salo maksoi siirtoviivemaksuina sairaanhoitopiirille vuonna 2016 noin 500 000 euroa. Summasta kolmannes on ns. sakkomaksua, yhteensä noin 190 000 euroa muun osan perustuessa  tavanomaiseen päivätaksaan. Sairaalat määrittelevät itse jatkohoitopaikkaan lähdön päivämäärät odotusarviointien perusteella. Potilaat eivät kuitenkaan aina ole tervehtyneet riittävästi, jotta siirto jatkohoitopaikkaan olisi mahdollista kyseisenä päivänä, mutta korotettu taksa alkaa kuitenkin juosta.
Siirtoviivemaksut koskevat sairaaloiden kaikkia potilaita, eivät vain vanhuksia. Tarkkoja tietoja siirtoviiveen piirin tulevien vanhusten osuudesta ei ole saatavilla.

Vanhuksia koskevien siirtoviiveiden sakkomaksut ovat joka tapauksessa vain osa 190 000 euron kokonaisuudesta. Terveyskeskuksen vuodeosaltolta jatkohoitopaikkaa odottavilta siirtoviivemaksuja ei peritä, toisin kuin kunnallispoliitikko lehden mukaan väitti.
Tärkeintä on niin potilaan kuin kunnallistalouden kannalta, että sairaalasta kotiuttaminen tai jatkohoitopaikkaan siirto tapahtuu potilaan turvallisuuden ja kuntoutumisen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Vanhusten kohdalla Salossa ollaan yhä enemmän luomassa edellytyksiä kotikuntoutukselle ja myös kaupungin omassa yksikössä tapahtuvalle kuntoutukselle, mikä käytännön syistä toteutetaan keskitetysti.

Sairaalajakson jälkeinen vanhusten kuntoutuminen ei tapahdu makuuttamalla heitä paikoissa, joissa ei ole edellytyksiä yksilölliseen kuntoutukseen. Jos sairaalajakson jälkeen vanhukselle sopivin paikka olisikin ympärivuorokautisessa hoidossa, on paikan valinta tehtävä vanhusta ja hänen omaisiaan kuullen. Siirtoviivemaksun välttäminen ei voi olla peruste mihin tahansa vapautuvaan paikkaan sijoittamiseen.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä en allekirjoita esitettyä väitettä, minkä mukaan Salon hoitopaikkatilanne on ikäihmisille kohtuutonta. Pidän myös välttämättömänä, että Salon on täytynyt omissa päätöksissään ottaa huomioon vanhuspalvelulain ja sosiaali- ja terveyshallinnon velvoitteet ja ohjeistukset.
Olemme joutuneet sopeuttamaan muiden toimintojen lailla myös vanhustenhuoltoa kaupunkimme yleiseen taloustilanteeseen. Kokonaisuutena tarkastellen ja vertailuna vastaavan kokoisiin maaseutuvaltaisiin kaupunkeihin olemme saanet ylläpidetyksi palvelutasomme vertailun kestävänä.  

Vastustin muiden särkisalolaisten tavoin Särkisalokodin vanhusyksikön lakkauttamista. Kipeää tehneen päätöksen jälkeen emme jääneet jossittelemaan ja haikailemaan, vaan katsoimme tulevaisuuteen vanhustemme parhaaksi. Tällä hetkellä Särkisalokoti on osapuolten yhteistyönä aikaan saatu kaikkien särkisalolaisten terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin monipuolinen toimintakeskus.
 Särkisalon tapahtumia kuvanneessa näytelmässä Norrbyn pappakin totesi: ”Oikeastaan saimme enemmän. Vanhainkoti suljettiin, mutta nyt täällä on kaikille jotakin”.

Heikki Liede
Kaupunginvaltuutettu (Kok)
Sosiaali- ja terveyslautakunnan 2 vpj

Jaa artikkeli: