Olen huono juomaan olutta. Silti astelen tähän panimoravintolaan kerta toisensa jälkeen. Ilmapiiri on käsittämätön. Musiikki vaikuttaa kauempaa kuultuna tavalliselta baarijumpsutukselta, mutta ei se sitä ole. Mukaansatempaavaa. Lumoavaa. Merirosvoksi pukeutunut myyjä ottaa tilauksen vastaan.
Täällä kasvatettiin ennen krokotiilejä, mutta nyt tuotetaan olutta. Koska en osaa kunnolla vertailla oluita, en aio sanoa sanaakaan niiden mausta. Hyviä ovat kuulemma. Mutta hyviä oluita löytyy yhden jos toiseksi panimon valikoimista. Niitähän täällä löytyy. Sail and Anchor. Lattia kiiltää liikaa. Old Swan. Hieno näkymä keskustan pilvenpiirtäjiin, mutta missä asiakkaat?
Se, mitä Little Creatures oluen lisäksi tarjoaa, ei taida löytyä muualta. Teollinen ympäristö on yksi jujuista. Ei tämä ravintolalta näytä missään tapauksessa. Valtavia hopeanvärisiä oluttankkeja mittareineen. Katto löytyy jostain 20 metrin korkeudelta.
Henkilökunta muodostuu kummista olioista. Kummista siinäkin mielessä, että työnteko näyttää olevan heille tosi hauskaa. He vetkuttavat lanteitaan musiikin tahdissa ja ovat tuulennopeita, kuin muurahaiset hellesäällä. Pitsanpyörittäjät ja täytteidenlevittäjät ovat niin käsittämättömän vauhdikkaita, että epäilen ainakaan meidän maasta löytyvän vastaavaa työtahtia. Tekijöitä on rivissä ainakin kahdeksan yhtä aikaa. Kauimmaiset paistavat ranskalaisia ja pihvejä, mutta pizzanteko on se, jota tullaan katsomaan.
Koko pizzantekoprosessi on asiakkaiden nähtävänä alusta loppuun. Jättikokoinen taikinatiinu koukkuineen on käytössä ravintolan nurkassa. Yksi olioista nappaa klimpistä pizzaan tarvittavia palleroita. Ylimääräiset säilötään tuorekelmun alle. Kovin kauaa ne eivät ehdi odottaa, sillä kysyntä on kova. Myös puulämmitteinen uuni on kaiken kansan katsottavana.
***
Tavallisessa pubissa on lattia. Täällä sellaista ei ole viitsitty nikkaroida. Sileätä asfalttia kyllä löytyy. Läheltä oviaukkoa (ei tässä taida kunnon oveakaan olla) löytyy kaikenvärisiä liituja. Saa ottaa vapaasti, jos vaikka alkaisi piirrättämään. Ja lapsiahan rupeaa. Syntyy hyönteinen, tikku-ukko ja muuten vain vaaleanpunaista tuherrusta. Tarjoilijakin ottaa oman liidun ja innostaa lapsia.
Tähän olutpaikkaan tullaan lasten kanssa. Jos piirtäminen ei innosta, voi ryhtyä leipomaan pitsaa. Pitsanpyörittäjät antavat lasten tullessa paikan päälle pikku taikinapalan oman pikkupizzan tekoa varten. Tulee myös päällysteitä. Sopivassa välissä pikkuinen pitsa paistetaan ja ojennetaan lapselle syötäväksi. Ilmaiseksi, totta kai.
Jos vielä tämänkin jälkeen pikkuväen aika käy pitkäksi, on jäljellä takapihan terassin hiekkalaatikko. Tarjolla on myös muoviämpäreitä ja lapioita. Aikuisetkaan eivät aina malta pysyä pois hiekkalaatikolta. Aina tulee jollain mieleen kilpailla parhaan hiekkakakun teossa. Tarjoilija tosin komentaa vesipullot pois laatikosta; niiden hajoaminen tietäisi ikävyyksiä lapsille.
Eikä siitä vielä kaikki. Jos mukaan tuli otettua nelijalkainen ystävä, niin koirien baari sijaitsee etuterassilla. Pelkkä vedenjuontipaikka se tosin on.
***
Little Creatures sijaitsee Fremantlessa, Australian länsirannikolla, noin 20 kilometrin päässä Perthistä. Ilmasto ei ole liian kuuma suomalaiseen makuun. Täältä alansa töitä löysi myös yksi suomalainen merenkulkuinsinööri, jolle Suomen lama osoittautui tiukaksi paikaksi. Työ lähti alta, mutta oli rohkeutta lähteä muualle hommiin. Satunnainen kohtaaminen bussissa vahvisti, että Little Creatures on muidenkin suomalaisten mieleen.
minna.urpo@pernionseudunlehti.fi
