Nostin Perniön yhteiskoulun talk showssa esiin ajatuksen oppivelvollisuuden pidentämisestä vuodella. Tilaisuutta koskeneessa lehtijutussa (Perniönseudun lehti 12.5.) ajatukseni oli tulkintani mukaan ymmärretty hieman väärin. Siksi lienee paikallaan täsmentää omaa kantaani.
Lähden siitä, että oppivelvollisuuden jatkaminen vuodella niin, että se päättyisi 17-vuotiaana, toisi nuorelle aikaa tehdä tulevaisuuttaan koskevia äärimmäisen tärkeitä päätöksiä rauhassa. Samalla peruskoulun jälkeen jokainen nuori ohjattaisiin eteenpäin johonkin koulutukseen kannustaen jatkokouluttautumiseen. On kuitenkin tosiasia, ettei pelkällä peruskoululla pötkitä kovinkaan pitkälle nykyisillä työmarkkinoilla. Oppivelvollisuuden jatkaminen edellyttää myös lapsilisän maksamista aina 17 ikävuoteen asti.
Vuonna 2008 alkanut taloudellinen lama konkretisoitui tällä kertaa varsin näkyvällä tavalla räjähdysmäisesti kasvaneena nuorisotyöttömyytenä. Osaltaan tähän ongelmaan vastattiin nytkin nuorille suunnattua koulutusta lisäämällä.
Olennaista olisi, että oppivelvollisuuteen kuuluisikin myös se että valtio ja kunnat velvoitettaisiin järjestämään jokaiselle nuorelle sopiva opiskelupaikka. Nythän liian moni 15- tai 16-vuotias jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Syrjäytyminen varhaisessa vaiheessa työelämästä tai opiskelumaailmasta on elämänhallinnan kannalta ongelmallista ja haitallista.
Oppivelvollisuuden pidentämisen tavoitteena on vähentää koulupudokkuutta ja antaa jokaiselle nuorelle mahdollisimman hyvät eväät elämään. Oppivelvollisuuden piiriin kuuluva opetus voi olla lukion ja ammatillisen koulutuksen lisäksi myös vaikkapa työpajatoimintaa, valmentavaa koulutusta, työssäoppimista tai oppisopimuskoulutusta. On yleisesti tunnistettu fakta, ettei koulun penkillä istuminen sovi kaikille ja siksi koulutuksen kaikki vaihtoehdot on otettava käyttöön aikaisempaa paremmin.
Työelämän kannalta on olennaista, että nuoret ohjautuvat mahdollisimman aikaisin sellaiseen koulutukseen, joka valmistaa mahdollisimman hyvin tuleviin työtehtäviin aloilla, joilla on mahdollista työllistyä. Työmarkkinoiden ja työvoiman kohtaamista on parannettava monin keinoin. Samalla on mietittävä eri koulutusalojen aloituspaikkamääriä varsin kriittisen realistisesti.
Tällä hetkelläkin maassa on aloja, joilla vallitsee kipeä työvoimapula, vaikka yleisesti työttömyys onkin korkealla tasolla. Tulevaisuudessa työvoimapula on tosiasia yhä useammalla alalla. Siksi tulevasta työvoimasta, tämän päivän koululaisista ja opiskelijoista, on huolehdittava entistä paremmin. Työurien pidentäminen onkin aloitettava eläkeiän myöhentämisen sijaan työurien alkupäästä ja työelämän laatukysymyksiin vastaten.
Katja Taimela
kansanedustaja, sdp
