Tervepä terve. Toimituksen länsisarakkeen viikkotunnit täsmätään tässä seuraavaksi.
***
Sitä se tietää tuo alku, että tätä kirjoitettaessa aikaa loman alkuun on kolme yötä. Sen jälkeen pitäisi osata nousta alun neljättäkymmenettä aamua muihin kuin leipätöihin.
Ja kas. Lukuun sattui viikonloppuna mainion M.A.Nummisen muistelmien toinen osa. Teksti oli varsin toteavaa, mutta mukana oli makuakin, kuten kertomus siitä, miten tiukka työputki uuvutti taiteilijan. Taisteluväsymys ei ole uusi keksintö.
Tämä toki tapahtui ennen nykyisen tietotulvan aikaa, mutta osattiin sitä tuolloinkin. Jos nyt tekee loman aluksi mieli heittää puhelin seinään ja toinen jokeen, vuosikymmeniä sitten Nummisen konsti oli mennä maalle ja katkaista lehtitilaukset muutamaksi viikoksi.
Kesämökeillähän tämä on perinteisesti hoidettu niin, että tarjolla on vain vähemmän tuoretta selailtavaa. Kun riippukeinussa selaa 941. kertaa läpi Tekniikan Maailman numeroa 2/1982, ei jutuissa enää ihan mahdottomasti uutta omaksuttavaa tule. Samanikäiset Suomen Kuvalehdet eivät tässä kisassa oikein pärjää, mutta vanhoilla Avotakoilla viihtyy aika hyvin.
***
Eikä nettiä joka sähläämisen näkemiseen tarvitse.
Selitän. Videopalvelu Youtubessa on veneistä kiinnostuneen iloksi myös videoita Ameriikan vesiltä. Sikäläiset veneet kertovat toisesta todellisuudesta, jossa on vielä hetken bensa halpaa: tehoa on sen verran per paatti, että suomalaisia mökkiveneitä tarvittaisiin rinnakkain seitsemän. Toisaalta kovat ovat olotkin.
On tullut syynättyä esimerkiksi videoita, jotka on kuvattu Floridassa paikalla, johon aallokko oikein pakkautuu. Veneiden menossa ei videoiden perusteella ole useinkaan tolkkua: kyytiläisille tärkeintä on saada nostella maljoja ja tanssahdella ja vasta ensimmäisen oman elämänsä Travoltan pudottua laidan yli huomataan, että meressä todella on kuoppia. Kippareista taitamattomimmat sohlaavat paattinsa puolilleen vettä ja pelastusliiveistä on ehkä kuultu. Katsellessa ei tiedä, nauraisiko epäuskoisesti vai repisikö tukkaa päästään. Tämä liikennetosikkous on hankala laji.
Mutta osataan meilläkin: sunnuntaina mantereelle palatessa pamautti täkäläisittäin näyttävähkö vene ensin pienemmän venekunnan ohi muutaman metrin päästä ja kaarsi muutaman kymmenen metrin levyiseen eli aika olemattomaan kapeikkoon vauhdin vähääkään hidastumatta. Peräaalto tiputti ensin pikkupaatissa kaiken paikoiltaan, sen jälkeen kolisutti rannan veneitä laitureihin ja mielessä kävi sekin, että kapeikon kaislikon takaa voi lipua eteen pikkuvene, jota hätähousu ei pysty väistämään.
Vesille kyllä mahtuu, mutta näitä sooloartisteja katsellessa tulee mieleen, että isompi hinku on mahtua esille.
***
Noin muuten aikeena on aloittaa loma perinteisesti retkellä ja tällä kertaa rautateitse.
Siinä taas ei kai ole mitään perää, että paikallinen vaihtoehto raideliikenteen ystäville olisi tämä Kisko-seura.
***
Heip ja nähdään.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
