Maaseudun ja kaupungin yhdistävät kuntaliitokset ovat melkoinen haaste monestakin näkökulmasta, ei vähiten lähidemokratian toteutumisen kannalta. Kari Leinamon vuonna 2010 ilmestynyt ”Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista” –tutkimus maalaili melkoisen synkän kuvan 2000-luvun maaseutu-kaupunki –liitoksista, ja samansuuntaisia tuloksia esittelee myös tuore Ruralia-instituutin raportti.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean tutkijoiden ”Kuntaliitos ja maaseutualueiden asukasosallistuminen Kouvolan, Salon ja Seinäjoen kaupungeissa” esittelee kokemuksia kolmesta kuntaliitoksesta.
Kullakin alueella leimallista oli usean kunnan liitos ja maaseutualueiden moninkertaistuminen.
Tutkimus pyrki selvittämään laajentumisen vaikutuksia uusien keskustaajamien ulkopuolella asuvien asukkaiden osallistumiseen. Ja mikä tärkeintä, tuottamaan tietoa asukkaiden osallistumisen uudistamiseksi.
Tutkimustulokset nykytilasta eivät juurikaan yllättäneet. Sopeutuminen suuriin monikuntaliitoksiin on monivaiheista ja pitkäkestoista hallinnolle sekä asukkaille. Suurimmat haasteet liittyvät asukkaiden näkökulmasta uuden hallintokulttuurin oppimiseen ja hallinnon etääntymiseen etenkin uusien suurkuntien maaseudun asukkaiden arjesta. Erityisen huolestuttavaa on hallinnon osoittama uusien alueiden huono tuntemus.
Kuntaliitosten seurauksena Kouvolaan, Saloon ja Seinäjoelle on perustettu erilaisia lähidemokratian toimielimiä asukkaiden ja hallinnon välisen etäisyyden pienentämiseksi. Ja kullakin alueella lähidemokratiaelimien alkuvuodet ovat olleet oman roolin ja vaikutusmahdollisuuksien selvittelyä; mikä on niiden rooli osana kaupungin organisaatiota, miten rakennetaan toimiva suhde kylätasolle ja millaista valtaa niillä on oikeasti mahdollisuus käyttää?
Tutkijaryhmän johtopäätöksenä on, että näiden lähidemokratiaelimien asemaa osana hallintoa ja kansalaisvaikuttamista tulee jatkossa selkeyttää ja kehittää.
Selvityksen mukaan niiden lakkauttaminen – josta muun muassa Salossa keskustellaan – yhden kauden jälkeen olisi lyhytnäköistä politiikkaa.
Olennaista ei viime kädessä kuitenkaan ole, minkä nimisellä tai millä perusteella kootulla elimellä asukkaiden osallistaminen järjestetään, vaan se, että asukkaille todella annetaan mahdollisuus vaikuttaa kunnan hallinnon toimintaan. Hallinnolta odotetaan myös jalkautumista kentälle ja toimivaa tiedottamista.
Todellisen toimivallan antaminen asukkaille tarkoittaa nykyisten valtarakenteiden muuttamista, vallan hajottamista ja hallinnon rutiinien muuttamista.
Tämä edellyttää myös laajaa ja verkostomaista sidosryhmätyöskentelyä sekä asioiden valmistelua entistä laajemman asianomistajajoukon kanssa.
Uudet ja vaikuttavat osallistumistavat syntyvät asukkaiden ja hallinnon yhteistyönä, eivät yksinomaan hallinnon lähtökohdista käsin.
Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen
kyläasiamies
Saavatko syrjäseudut edustajansa valtuustoon
Suomen hallitus valmistelee kuntauudistusta ja on tekemässä maakuntakokoisia kuntia. Minusta ei sitten enää voida puhua kunnista, vaan ne ovat jotakin muuta. Voitaisiin puhua vaikka kolhoosista. Olen jo itse puhunut Salon kolhoosista.
Meidän sotaveteraanimme taistelivat itsenäisen Suomen ja sen kuntien puolesta. He saivat pelastettua yli neljäsataa kuntaa itsenäisinä. Itäsuomen kunnat menivät kolhoosivallalle. Näitten kuntien väestö asutettiin sitten näihin itsenäisen Suomen kuntiin. Me lähes kaikki olemme syntyneet pienkunnissa ja siirtoväki on omaksunut uudet kunnat omakseen.
Nyt nuoret päättäjät, jotka eivät tiedä sota- ja pula-ajasta mitään, ovat keräämässä kuntien omaisuutta valtiolle. Valtiolta ei enää kunnille heru ropoja, vaan kuntien on itse haalittava kokoon, mitä omasta takaa löytyy. Pian isommatkin kunnat on haalittu tyhjiksi ja ihmiset ovat yhdessä kasassa keskustassa. Tulee taas joskus aika, kun kolhoosit puretaan, kuten Virossa on tapahtunut. Ne sukupolvet eivät ole vielä syntyneetkään, jotka jälleenrakentamisen aloittavat. Ensin tulee se sukupolvi, joka sodankin jälkeen syytti veteraaneja,” Mitäs menitte sinne sotimaan ”.
Mutta minun tarkoitukseni oli kirjoittaa kunnallisvaaleista. Oli varmaan viime kerralla monelle kuntalaiselle yllätys, että kaikki Salon kymmenen kunnan ehdokkaat olivat puolueena samalla listalla. Tämä johti siihen,että kun ennen omassa kunnassa puolue saattoi olla vahvoilla , se sai nyt vain yhden tai ei yhtään edustajaa läpi. Tällaisella puolueen edustajalla ei ole suurkunnassa mitään merkitystä. Särkisalossa meillä on esimerkki yhden edustajan kunnasta. Särkisalo ei omana kuntana koskaan olisi lopettanut vanhainkotia, se olisi vaikka omasta pussistaan hoitanut sen ylläpidon.
Perniössä taas on seitsemän valtuutettua ja ollaan tietysti tyytyväisiä, että jo kauan ennen Saloon liittymistä vireillä ollut Tiipilän rakennushanke saatiin toteutettua. Oli tarkoitus rakentaa perniöläisille lisää tiloja. Nyt kuitenkin hajotettiin 20 asuttavassa kunnossa olevaa asuntoa ja tilalle tuli 22 asuntoa. Rakentamisen tieltä pois siirrettiin 17 asukasta ja nyt tuodaan Tiipilän palvelutaloon Särkisalosta sinne 15 henkeä . En tiennyt nykyisillä päättäjillä olevan näin huono laskutaito. Minun laskutaitoni mukaan se on yhteensä 32 henkeä. Tämän lisäksi tulevaisuudessa vanhusten määrä vain lisääntyy, eihän kunnissa kohta enää ole kun vanhuksia.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä kuinka moni pienkuntien äänestäjä enää vaivautuu äänestämään. Tosi on, että syrjäpitäjien asioita ei enää hoideta. Voisihan sillä olla merkitystäkin, jos eri puolueen valtuutetut puhaltaisivat yhteen hiileen. Mutta puolueessa tehdäänkin ryhmäpäätöksiä kaupungin keskustan hyväksi. Seuraavaksi valtuuston kokoa pienennetään, joten vielä enemmän tarvitaan ääniä läpimenoon.
Tämä tietää haja-asutusalueilta yhä vähemmän edustusta. Veikkaan Perniön saavan uuteen valtuustoon 4 edustajaa, ja siinäkin on hyvin keskitettävä äänet.
Mitä vielä Salo voi syrjäpitäjistä tulostaa on kuntien omistamat metsät. Puut voidaan ensin myydä ja maapohjaan istuttaa taimisto. Maapohjat voidaan sitten myydä ja ne käyvät hyvin kaupaksi. Rahamiehet ostavat niitä, niistä tulee paremmin korkoa, kun sijoituksista ei mene veroa.
Sellaisia maatiloja Salon seudulla, jossa metsän lisäksi on myös peltoa on kolme prosenttia, loput on metsätiloja. Tällaista on maaseutu nykyään.
Vaarnummen Faari
