”Klippula aiotaan lakkauttaa” kertoi otsikko Perniönseudun Lehdessä syksyllä 2013.
Jo vuonna 2010 lehti uutisoi siitä, että samainen kiinteistö rakennuksineen olisi ehkä myyntilistalla.
Kaupungin talouden paikkaaminen rantakohteita myymällä ei siis ole uusi asia ja kaupunki on muutenkin pyrkinyt päättäväisesti eroon niistä rakennuksista, joille ei ole käyttöä.
Pyöreästi vuosikymmen on kulunut ja Klippula on edelleen kaupungin omistuksessa. Uutisia aiheesta on tehty tässä välillä useampia.
Maanantaina asiasta puhuttiin valtuustossa jälleen. Luottamusihmisetkin ovat välissä ehtineet vaihtua, mutta henki tuntuu tutulta: viranhaltijat luopuisivat, päättäjät säästäisivät.
Maanantaina ei tehty päätöstä sen paremmin myymisestä kuin myymättä jättämisestäkään, mutta jotain oli muuttunut: alueen kehittämiselle tuli tukea useammasta suusta.
Loogista tämä onkin: jos jotain omistetaan, sitä on pyrittävä pitämään yllä ja kehittämäänkin, ja Klippulassa korjausvelkaa alkaa jo olla.
Paikka on hieno ja idyllinen, mutta vuodet ja menneiden vuosien käyttö näkyvät.
Toiveita tulevasta käytöstä on esitetty moneen lähtöön: Klippula voisi olla niin omien leirien pitopaikka kuin ulkopuolisillekin vuokrattava leirikeskus, kaupunkilaisten vuokrattavissa ja käytettävissä ja onpa kuultu ajatus juhlakäyttöönkin vuokraamisesta. Kaupallisten juhlatilojen haastaminen tuskin on kaupungin ydintoimintaa, mutta olennaista on se, että käyttöä keksitään.
Aivan tyhjän pantiksi rakennuksia ei kannata kunnostaa eikä seisottaa nykyiselläänkään.
Maanantaina kuultiinkin valtuustossa toisenkin kerran huoli siitä, että paikkaa ei liikaa ole markkinoitu.
