Tervepä terve. Toimituksen koillisraiteen viikkovaihdetta käännetään tässä seuraavaksi.
***
Joskus saa hypätä junaan. Viime perjantai vei Helsinkiin, työasioilla toki. Sisemmältä lehdestä selviää, että keikassa oli paikalliskytkös.
Sinällään tämä olisi jollekin tutkijalle penkomisen väärti asia, miten aika-avaruus nyrjähtää. Vaikka puoli päivää käyttäisi työntekoon, päällimmäiseksi päivästä jää hurvittelun maku, kun sen tekee muualla kuin tutuimmilla kulmilla.
Tai itse asiassa Kurvittelun maku, kun sikäläisiä mutkia miettii.
Onhan noita lankoja tälle seudulle etäämmälläkin, kaukoidässä asti. Yksi on vissi: perniöläislähtöinen Lauri Vuorinen on tätä kirjoitettaessa vetämässä monoja jalkaan sprinttikisaa varten Pekingin olympialaisissa. Tätä luettaessa tiedetään, miten hommassa kävi.
Jos on moni suohon uponnut, tässä tapauksessa suo on antanut kelpo ponnistuspohjan. Nimittäin Melassuo latuineen.
***
Toista ja kolmatta linkkiä näille main pitää selvitellä: kun Viking Line edellisen kerran tilasi uuden aluksen, astahti sen puikkoihin tenholalainen kippari ja tällä varjolla sain käydä aluksella jo ennen sen liikennöinnin aloittamista.
Penkomatta on vielä, onko paikallista osaamista tällä uudella Glory-paatilla, joka sunnuntaina saapui Turkuun.
Maakunnallista ja pohjoismaista osaamista kapineessa on joka tapauksessa sekä suunnittelun että tekniikan puolella.
Oma kysymyksensä on, onko Kiinasta paikallaan ostaa paljoa, kun muistaa, miten keljusti siellä moni asia on.
Lieneekö risteilyillä käynti autuaan epämuodikasta, mutta joskus paikallaan. Tietysti sitä nykyään
miettii jo ympäristömielessä, mihin tohtii sotkeutua. Autolautan kyytiin änkeävä voi lohduttautua sillä, että nykyiset alukset ovat tässä mielessä takavuosien kippoja parempia ja melkein pienempi riesa kuin kahdeksikkoa päivän rääkyvät vesiskootterit. Loppupeleissä kyseessä on kuitenkin joukkoliikenneväline ja kyytiläinen elää Itämeri-ystävällisesti pelkällä silakkapöydällä paksusti meno-paluun. Mutta harva kai miettii buffetin, viinakaupan ja hajuvesihyllyn äärellä, että kyseessä on yhä myös merenkulku omine vaatimuksineen, sanoineen ja toimintakulttuureineen.
Koronan alusta jäi mieleen lehtijuttu, jossa jommankumman ison varustamon lautta oli tullut vielä kerran Tukholmasta Turkuun ja kyydissä oli ollut tasan yksi matkustaja. Jollain kumman tavalla ajatus siitä, että olisi itse ollut privaattikyydissä, kiehtoi – vaikka uutinen tietysti synkkä olikin.
Yhtä lailla olisi hiukan kutkuttanut ajatus olla tämän uuden vekottimen matkassa ainakin joku legi välillä telakalta terminaalin eteen. Olisi ollut hauska tietää, onko eri olo katsoa pianobaarista Gobba Klintaria vai Gibraltaria.
***
Noin muutenhan parhaat keksinnöt ovat yksinkertaisia. Jos ymmärsin oikein, olympialaisten curling-rata on itse asiassa entinen kilpauintiallas.
Maallikko voisi ajatella, että tämän toteuttaminen oikeastaan ei vaadi kuin että otetaan talveksi uimahallista lämmöt poikki.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
