Skip to main content

Jämät ääntä kohti

Tervepä terve. Toimituksen koilliskompostin viikkomullat seulotaan tässä seuraavaksi.
***
Nythän eletään hävikkiviikkoa, taas ja jälleen.

Hävikintorjuntahan on ikivanha ilmiö, uudelleen nimetty vaan.
On vanhan kertausta, jos toruu ruokahävikistä härskeintä eli buffet-törttöilyä. Siis sitä, että joka lajia haetaan lapiokaupalla, kolmea syödään ja loput jätetään roskiin kannettavaksi. Toruminen tuntuu sikäli absurdilta, että aihetta, josta sormea heristetään, ei pitäisi olla olemassakaan.

Mutta nämä juuret. Minulla oli isoisoäiti, joka oli syntynyt viime vuosisadan alussa ja nähnyt ahtaammatkin ajat, vaikka perheensä ei ahtaimmalla mahdollisella ollut ollutkaan. Yhtä kaikki aika on ollut sellaista, että leveäkään leipä ei tarkoittanut nykyisenkaltaista yltäkylläisyyttä. Kuinka olisi voinutkaan, kun tämän päivän nelikymppinenkin muistaa ajat, jolloin tomaatti talvella kaupassa oli ihme.

Yhtä kaikki isoisoäiti piti ruoasta tarkan vaarin. Leivänmurukaan ei saanut pudota lattialle, hiukan hapan maito käytettiin lettutaikinaan ja niin edelleen. Jotain tästä elää edelleen: sanaparia “pahaa ruokaa” ei omiin korviin ole olemassakaan.

Suunnittelusta on paljolti kyse; kun viikon ruokalistan tekee valmiiksi, sen mukaan käy kaupassa ja tekee sapuskat aina pariksi päiväksikin kerrallaan, on hyvässä alussa. Nykyään tietysti on tylsyydensieto sen verran kadonnutta perinnettä, että liekö sama ruoka kahtena päivänä peräkkäin liikaa.

Nykyään torjutaan hävikkiä siksi, että joka peltoaarin tuoton pitäisi mennä tehokkaaseen käyttöön, ei suoraan tunkiolle; lähes sata vuotta sitten tehtiin sama siksi että oli pakko. Vaan kun asiaa miettii, pakko se on nykyäänkin.

Hauskinta tietysti on ajatus siitä, että mamma oli tiedostava, vaikka koko sanaa ei varmaan oltu keksittykään.
***
Nauttia tietysti voi muustakin kuin ruoasta: alkuviikon ajan on veivattu kannabiksesta. Vihreiden puoluekokous otti kantaa kasvin laillistamisen puolesta.

Mene ja tiedä. Kinattu lääkekannabis saisi puolestani olla nykyistä suvaitumpi tavara, sen verran kaikki aiheesta luettu sen määräämistä tiettyihin vaivoihin puoltaa.

Poltettava tavara on toinen juttu. En ole koeajanut, mutta ihmettelenpä, missä tuotteesta aiotaan sen laillistamisen jälkeen nauttia: ei virastoa, ei pihaa, ei juuri paikkaa, joka ei nykyään olisi savuton.
***
Sellainenkin otti silmään, että poliisi valvoo jälleen liikennettä. Saa siinä konstaapeli kiirehtiä.
Erityistarkkailussa ovat nyt tiemmä olleet renkaat.
Ja etenkin maanantaiaamuna voi odottaa näiltä osin täyskättä. Meilläkin oli kotona useammat mustat renkaat silmien ympärillä heti aamusta.

Noin muutenhan moni ajaa nykyään tosi varovasti. Ettei puhelin tipu kädestä.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: