Kuluttaja ratkaisee viime kädessä sen, millaista ruokaa Suomessa tuotetaan. Siksi kaikki ruokapolitiikka on kuluttajalähtöistä. Ostopäätökset kaupassa vaikuttavat ympäristöön, oman alueen elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen, kotimaiseen ruokakulttuuriin ja eläinten hyvinvointiin. Nämä seikat on hyvä pitää mielessä ruokakaupassa, eikä tehdä ostopäätöksiä pelkästään edullisimman hinnan perusteella.
Suomessa kuluttajat ovat tunnetusti valmiita maksamaan luomu-tuotteista ja lähiruoasta. Silti jossain kulkee kipuraja näidenkin tuotteiden hinnassa. Meidän on ruokapolitiikalla huolehdittava, etteivät nämä kipurajat ylity. Samalla suomalaisen ruoan markkinointiin tulee panostaa. On tuotava esiin, että se on paitsi laadukas, puhdas, turvallinen, eettisesti ja ekologisesti tuotettu sekä ravitseva valinta.
Ruoantuotannon tulonjako on järjestettävä niin, että kaupassa meillä on myös mahdollista tehdä vastuullisia päätöksiä. On huomattava, että erittäin keskittynyt kauppasektori hankaloittaa luomu- ja lähiruoan mahdollisuuksia päästä kauppoihin. Niitä eivät pienet tuote-erät kiinnosta. Siksi pientuottajien on vaikea saada tuotteitaan paikallisten kauppojen hyllyille. Toinen ongelma kaupan liiallisesta keskittymisestä on, että elintarvikeketjun tulonjako muodostuu hyvin epätasaiseksi yhden osapuolen suorastaan määräävän aseman myötä. Tästä kärsivät niin tuottajat kuin kuluttajatkin.
Pienten tuottajien yhteistoiminnan lisääminen on avainasemassa kun puhutaan lähiruoasta. Erilaisten yhteistoimintahankkeiden avulla pienet paikalliset toimijat pystyvät paremmin myös osallistumaan julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin. Yhteiskunnan on lähdettävä vahvasti mukaan yhteistoimintahankkeiden käynnistämiseen sekä toimivien käytäntöjen luomiseen ja levittämiseen.
Tuottajien asemaa heikentävät entisestään koko ajan kasvavat tuotantokustannukset ja mm. energian korkea hinta. Vastapainoksi tulopuolella heiltä jää saamatta osansa ruoan hintojen noususta, kun tuottajahinnat päinvastoin laskevat. Tämä on aivan mahdoton yhtälö.
Lähitulevaisuudessa tehdään maatalouspolitiikan kannalta keskeisiä valintoja. Meidän on päätettävä panostammeko perinteiseen viljelyyn vai luomuviljelyyn, valitsemmeko geenimuuntelusta vapaan tuotannon vai lähdemmekö vapauttamaan gmo-viljelyä. Näiden päätösten merkitykset ovat kauaskantoisia ja niiden myötä viitoitetaan koko suomalaisen maataloustuotannon tulevaisuus. Pohdinta näiden kysymysten kohdalla tulee olla hyvin laaja-alaista. Huomioon tulee ottaa suuren kokonaisuuden ohella yksityiskohdat tuottajien asemasta huoltovarmuuskysymyksiin.
Minusta on keskeistä, ettemme valitse suomalaisen ruokapolitiikan tulevaisuudeksi Yhdysvalloista tuttua linjaa. Siellähän kuluttajan on oltava esimerkiksi lihan suhteen erittäin tarkka, mistä ostaa ja mitä ostaa. Geenimuunnellut ja antibiooteilla tai hormoneilla kyllästetyt tuotteet ovat siellä yleisiä, eikä kuluttajalla välttämättä ole tietoa siitä, mitä hän ostaa. Tämä ei voi olla suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuus.
kansanedustaja (sd.)
