Ku ihmise menevä teatteri tai konsertti nii ensmäseks katota, et onk tutui ja sit vast katota mitä siäl esitettä. Kesäteatterist olla ylensä sitä miält, et see ei ol mikkä, jos siäl ei saa naura höröttä koko aikka.
Nyt ku Matilta rannas esittettä Unto Monose Satumaat, nii see pistiki funterama, et kummot Monose eläm ja naurunkräkätys saara sopima yhte.
Ne nauru aihe löytysivä sit siit perinteisest; ku joku kohelta juavuksis. Täs näytelmäs se ei kuitenka nii kauhjan paljo ihmissi nauruttanu, ku kaik tiäsivä mihe se viimetteks johta, et jossa vaihes kuulu se viimene laukaus. Masentunu miäs, jatkuva juamine ja pistoli, ova aika riskaapel homma yhres.
Pääosa esittäjäl pistetti must fausti päähä, paksu klasi silmil ja kitara kailo jasiin Monose Unttar sit ol. Hää vet raska roolis simmotti, et ihmisil jäi kuva, et se o Unttar ite. Voik näyttelijält enemppä vaatti?
Lavastus hoitus yllättävä piänil, mut tehokkail konsteil. Lapsuure Karjalast läpi Suame tanssilavoje, ravintoloitte, levy-yhtiöitte ja asuntojen kaut. Ja viäl taksiki löytys.
Seeki pist viäl ajattelema, ku siin esitetti simmossiki ihmissi, ku ova viäl elos,et jos he tuleva ite kattoma, nii kummoselt se tunttu, ku joku esittä siäl, et toi ony sit niinku mää.
Monose Uuno ol piänest saakka vähä erikoine nuar miäs, häne pääsäs soiva laulu ain vaikkei hää niit osanu ylös kirjottakka , nii hää vihels ja lauloi niit. Jossa vaihes hää pääs sit sihe päämäärä, et hää ol säveltäjä Unto Monone. Jos hää hiuka saiusko ittesäs ja lauluisas, nii ain löytys joku, ku lyttäs häne maaha.
Olavi Virranki täytys motata häne klasis kappaliks, ku heitil tul riitta, et kump on paremp säveltäjä. Unttar väit, et hää o säveltäjä ja Virta laulaja, mut Virran täytys pistä hänt halval, et kyl hääki o säveltäjänä pare.
Unttar ol onnes kukkuloil, ku häne laulus Polttava liekki voit Yleisratio laulukilpailu, mut ei sitä onne kauvan kestäny, ku hää sai kuulla arvostelu, et ei kilpailun taso voinu olla kovin korkja, ku kerra Monone see voit.
Se o merkilist täs mailmas, et ku joku on lahjakas, nii kyl niit arvostelijoit ja mollaji ain löytty. Joku kestä maahan painamise paremi, mut joku ei pääs siält koska ylös, niinku Unttarki. Hää tek hianoi laului, mut arkpäivä elämist hää ei hallinu.
Yleisös ol paljo see ikäst väkke, ku oliva kuuskymmentluvu nuari. Monose tango soiva lavoil ja häne orkesteris esintys kans. Häne laulus upposiva yleisö nytki ja häne elämä vaihes saiva mone naise silmä vettymä. Miähe tiätyst istusiva totisen, ei sitä ny sentä teatteris parkuma ruvet, vaik ols kui liikuttava kohtaus.
Monel näyttelijäl ol usjemppa rooli, eikä seekä iha helppo ol. Näyttelijä selvisivä lauluistaki iha mallikkaste. Mistän piänist asjoist ei sillon kannat ruvet vinkuma, ku kokonaisus on hyvä. Yhtän kuallut kohta ei ollu, et ihmise olsiva ruvenu kattoma kellojas, et kuinpal mahta viäl kestä. Kaik seurasiva iha herkkemät alust loppu saakka.
Ny o jo esitetty, et Monose Satumaa pääsis virskirja, saa nährä kuin käy. Kirkko-konserteis joku laulaja ova jo sitä esittäny.Monose Unttar kaipas koko ikäs aava mere toisel pualel. Jos hää olsis päässy sin, nii hää olsis kaivanu takas. Häne lauluisas o ain kaipaus sihe, mitä hää o menettäny tai mitä hänel ei ol koska ollukka.
Häne liia aikane poismenos tunttu suurelt haaskaukselt, kuin paljo kaunei laului hänelt,olsis viäl tullu, jos hää olsis jaksanu täs mailmas.
Mantar
