Keltaiset linja-autot kuuluvat maisemaan ainakin Varsinais-Suomen kaupungeissa.
Turussa on puhuttu iät ja ajat keltsukoista, kaupungin keltaisista busseista. Salon alueella väri taas on vähän tummemman keltainen, sellainen jossa Vainion liikenteen linjurit vuosikausia on totuttu näkemään.
Värin sävy ei tietenkään ole ratkaisevaa vaan se, että liikennettä on. Salon järjestämän Paikku-paikallisliikenteen autot ovat tuttu näky eteläisessäkin Salossa, missä ne liikennöivät niin Perniön kirkonkylän, Särkisalon kuin Teijonkin suunnilla. Kylästä toiseen pääsee ja toki myös Salon keskustaan, jos sinne sattuu asiaa olemaan. Keskustasta myös jatkoyhteyksiä on edelleen varsin runsaasti.
Bussimatkustamisen löytäneille on tiedossa hyviä uutisia: iltalinjoja jatketaan ainakin kevääseen asti ja kesällä kyytiin pääsee jälleen maksutta. Tilastot kertovat aikanaan, miten ahkerasti kyytiin on noustu.
Selvää on, että kaikkien kulkemiseen aikataulut eivät sovi – mutta monen tarpeisiin sopisivat, jos vaan päähänpinttymänä ei ole se, että oman auton käytölle ei koskaan ole vaihtoehtoa. Bussimatkaa voi ajatella vaikka kuskin vapaapäivänä.
Moni kunta markkinoi itseään mahdollisille muuttajille sillä, mitä arjessa tarvitaan: kohtuuhintaisilla tonteilla, kouluilla ja peruspalveluilla. Ehkä listalle voisi Salon tapauksessa lisätä julkisen liikenteen, millä on vuoroja myös maaseudulla. Jossain toisaalla maaseudulla on jo tuudittauduttu siihen, että viimeinen vuoro meni eikä palaa.
