Nurkkila-Ylönkylän kyläyhdistyksen sauna ja grillikatos ovat aivan Kirakanjärven rannalla.
Tämän lehden lähtöjuttu syntyi tiistaiaamuna Kirakanjärven rannalla. Nurkkila-Ylönkylän kyläyhdistys on yksi monista seudun kyläyhdistyksistä ja se näkyy saaneen uuden, nuoren johtokunnan myötä uuden alun. Perkkari on pyrkinyt pitämään esillä kylien ja kyläyhdistysten asiaa ja sitä tehdään jatkossakin.
Kurkistus vuosikymmenien takaisiin lehtiin kertoo nuoremmille siitä, miten kylät ovat muuttuneet. Se aika on historiaa, jolloin kylän kaupalta toisen kylän kaupalle oli kohtuullinen kävelymatka ja jolloin kylissä oli muutkin fyysiset palvelut pankkeja ja posteja myöten. Viimeisenä ovat lähteneet monesta kylästä koulut. Historia kertoo siitä, miten aikaan ennen digipalveluja asioita hoidettiin tiskeillä ja toisaalta siitä, miten paikallista elämä todella oli. Tänä päivänä töiden ja harrastusten takia kuljetaan tavalla, joka olisi puoli vuosisataa sitten tuntunut uskomattomalta.
Kylien väkiluvun kehitys voi tilastojen valossa huolettaa siinä kuin syntyvyysluvut muutenkin. Yhtä lailla tilastosattuma voi olla, että juuri Nurkkila-Ylönkylän alueella on monessa talossa lapsia, kuten puheenjohtaja Akseli Saaristo mainitsee. Jos kaikki sujuu kuin elokuvissa, on kylätoiminnalla siellä jatkuvuutta ja miksei muuallakin: kiinteistönvälittäjien vinkkelistä seutu ei liene hankalin mahdollinen kaupattava. Kyläyhdistyksillä on ollut ja on oma tehtävänsä siinä, miten ja millaisena vaihtoehtona kutakin kylää muuttajille markkinoidaan.
Kylätoiminnan suuri mies, jo edesmennyt perniöläinen professori Eero Uusitalo tuumi lehdessä vuosia sitten, että kylistä tulee vielä pienin hallinnollinen yksikkö. Ihan näin ei kai käynyt; kuntaliitosten ja soteuudistuksen jälkeen päinvastoin hallinto tuntuu karanneen kyliltä aiempaakin kauemmas. Toisaalta kylissä siitä huolimatta tehdään joka tapauksessa asioita, jotka paikkaavat tai täydentävät yhteiskunnan palveluja. Yksi esimerkki löytyy läheltä: Teijon alueen kyläyhdistys on puurtanut koulun eteen ja järjestänyt iltapäivätoimintaa. Kyse on ainakin juhlapuheissa arvossa pidetystä kolmannesta sektorista, joka kylien tapauksessa voi järjestää palveluja tai toisaalta organisoida vapaa-aikaan liittyvää hauskaa toimintaa ja tekemistä. Parhaillaankin on äänestyksessä useampi kyläyhdistyksen vetämä osallistuvan budjetin hanke. Vapaa-ajan tarjonnalla on joka tapauksessa vaikutuksensa elämänlaatuun: marraskuun ikipimeydessä on lohdullista, jos valot palavat kylätalon tai -saunan ikkunassa edes yhtenä iltana viikossa.
