Tervepä terve. Toimituksen koillisjonon viikkorokotetta odotetaan tässä seuraavaksi.
***
Moni pistää pahakseen, jos toinen on pisteliäs. Toisaalta voi toivoa, että terveydenhoitajilla olisi edelleen edellytyksiä olla pisteliäitä, sanamukaisesti. Mitä useampi nimittäin saa koronarokotteen, sitä todennäköisemmin pääsevät kohta taas rellestämään pitkin maita ja mantuja muutkin kuin virusvariantit.

Haluja on. Viime vuonna kesän kynnyksellä ravintoloiden auetessa oikein aisti, miten väki vyöryi tiskeille kuin kevättulva eli täysin pitelemättömästi ja meno oli märkää.

Koilliskulmasta piipahdettiin lauantaina Turun keskustassa, missä aurinko jo lämmitti seinän vierellä aika hyvin. Ilmassa oli muutakin kuin virusta ja katupölyä eli hyvää tahtoa: ensimmäiset terassikansalaiset olivat toimessaan. Hienoa: vain tukemalla ravintola-ala pysyy pystyssä. Samoin ahkerimmat terassilaiset.

Ja tässä on hetkeksi vaihdettava lajia pakinasta kolumniksi. Jos jossain saisi jättää pisteliäisyyden vähemmälle, niin kommentoinnin puolella. Omalle kovalevylle on hiljakkoin tarttunut useampi tapaus, joissa nuorten ihmisen koronauupumukseen suhtaudutaan yliolkaisesti ellei jopa ilkeästi.
Kateeksi ei nimittäin käy opiskelijoitakaan millään asteella. Hiljakkoin pari paikallista lukiolaista lähes hihkui riemusta palattuaan etäopetuksesta kouluun ja nyt samat nuoret ovat taas päätymässä kotikouluun. Ylen sivulta taas otti silmään juttu, jossa yliopisto-opiskelija kertoi tyhjentäneensä opintokalenterinsa poikkeuksellisten aikojen raskauden takia. Kun ei pääse edes kirjastoon tenttikirjaansa lukemaan.

Ja lähes poikkeuksetta näitä juttuja mönkii kommentoimaan joku, joka muistuttaa esimerkiksi, että vaikeita vuosia elettiin sotienkin aikaan, mutta ei sitä jäänyt kukaan harmittelemaan ja että olkaa pullamössöpolvi suu soukeammalla.

Muuten kyllä paitsi ei: sotavuosia jäivät varmasti harmittelemaan useimmat eli he, jotka traumoiltaan siihen pystyivät, ja muutenkin vertaus ontuu kuin puolalaisen tanssiorkesterin komppi.

Jos eivät varttuneemmat jaa edes tsemppiä, niin näköjään sekin on pakko tehdä itse ja todeta, että sitkaita olette, lukion tai seuraavan asteen opiskelijat. Minulta olisi jäänyt etähommat tekemättä tuohonkaan asti.
Koilliskulmasta on tähän asti tehty etätöitä noin kolme päivää, Teams-etäkokoukset voi laskea
sahurin sormin ja kiintiö alkaa olla täysi.

Etähommissa on tietysti talousmielessä hyviä puolia. Nimittäin kotitalousmielessä: kun vartin tutisee koneen ääressä, alkavat pyykinpesu ja imurointi kummasti kiinnostaa vaihtoehtoina. On hyvin etäinen ajatus, että omalla kohdalla tulisi keittiössä saati sängyssä ruutua toljottamalla opiskelustakan yhtään mitään. Toisaalta etäisyyksiä pitää nyt ihmisen pitämän, joten ajatuksenkin sopii olla etäinen.

Ehkä joku toisaalta saa oivalluksen siitä, miltä tuntuu siitä mammasta tai papasta, jonka luona ei koskaan käyty ennen koronaakaan.

Mutta ihmisen luo voi ihminen kaivata muuallakin kuin Mikko Alatalon itkuvirressä. Jos teettää korona-aika eroja niin ehkä jää myös uusia läheisiä suhteita syntymättä.
Tiedä sitten sen asian jatkosta. Kuka ties joukkorokotteluja seuraa joukkovokottelujen aalto.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: