Huomenet vain, ja tervetuloa toimituksen lounaiskolkan vuodenvaihtajaisvalvojaisiin.
Tästäpä lähtö.
***
Metkaa katsoa, vieläkö tämä päivä toisi ihmepelastuksen Saabille.
Ruotsalaisen autonvalmistajan nykyinen omistaja on jo ilmoittanut, että tuotanto ajetaan alas jos ei ostajaa löydy, ja sikäli kun olen ymmärtänyt, aikaa joka tapauksessa on vuoden loppuun. Tätä kirjoittaessa tilanne on pahasti auki, kun viimeksi esillä olleen hollantilaispuljunkaan ostotarjous ei ole vetänyt. Muutama tunti olisi vielä armonaikaa jäljellä.
Jotenkin sääli omalla tavallaan, nykyisenä kertakäyttökippojen aikana Saab on ollut viimeisiä vekottimia, joissa aina kaivattu individualismikin vähän kukoistaa. Suunnittelussa on aina pidetty mukana myös muistumia historiasta lentokonetehtaana, eikä sopivuutta pohjoisen oloihin ja pitkään matkaan käy kai edelleenkään kiistäminen.
Tietysti volyymeiltaan pienellä ja verraten kalliita lopputuotteita tekevällä autotehtaalla on aina hankalampaa kuin pomminvarmoja käyttöpirssejä sarjassa syytävällä laitoksella.
Kun kamppailua on tässä seurannut, on tullut mieleen, että olisiko ruotsalaisuus se mikä mokomassa tökkii ja ostajia karkottaa.
Yksilöllisyydestä on vielä pitkä matka eksotiikkaan, mutta sopiiko ruotsalaistuotteelle ainakaan jälkimmäinen piirre. Jos italialainen, ranskalainen, britti tekee kulkupelin jossa on vähän ymmärtämistä, se nyt vielä hyväksytään jonkinlaisena kansanluonteen ilmentymänä. Saksalaisillakin on vielä joku oma otteensa, samoin on ollut amerikkalaisilla. Olkoon tehtaan omistus missä vaan, ruotsalaisauton taas odottaisi herkästi olevan kuin kansankoti muutenkin, monessakin mielessä turvallinen ja suurempia intohimoja herättämätön.
Jos ja kun riittävän paksulla lompakolla varustettu ostaja vielä tässä muutaman tunnin aikana ilmaantuisi, olisi ohjelmassa varmasti ensiksi piirrättää markkinoille nopsaan taatusti katukuvassa erottumaton jaloilleenpääsy-malli. Perinteisiin voisi palata vaikka sitten, kun kassavirta taas on oikean suuntainen.
Alkuun tarvitsee muutakin kuin pitää koneet käynnissä, ja sepä se voi olla, mikä liiaksi hirvittää.
***
Liikenneasiaa tämä seuraavakin. Maan suurimman lentoaseman holveissa kuulemma on edelleen jumissa muutama tuhat matkalaukkua ja asiakkailla pinna tiukalla.
Malttakaa nyt vielä hetki. Ei se mitään, että pakaasi on jumittunut korpikentälle, mutta valmistautukaa siihen, että siellä samassa toosassa uusien vaatteiden kanssa on alkanut sulaa ja käydä tuliaisiksi hankittu juusto ja paketillinen lihasäilykkeitä.
Toisaalta, sikäli kun minulta kysytään niin parempi camembert-arominen pusakka kuin moni muu.
***
Lentoelämässä on muutenkin sattunut ja tapahtunut, pommimiehiä on sattunut lennoille viikon mittaan parikin. Turvaohjeita tietysti on tarkennettu, mutta kaikkien käytännönläheisyydestä en oikein tiedä. Esimerkiksi kielto käydä vessassa tuntia ennen laskeutumista tuntuu ihan reaalielämän tasolla haastavalta. Vähintään on kyse siitä, että ne 250 matkustajaa alkavat varmuuden vuoksi tuntia ja varttia ennen laskua jonottaa koneen kuuteen vessaan ja se siitä käytävien rauhoittamisesta.
Kuka muuten on sanonut, että se on matkustaja, joka paukun tuo koneeseen. Niitäkin kapineita huollellaan ja tankkaillaan milloin missäkin, eikä siihen tarvita kuin yksi harhautunut huoltomies, joka tuo tullessaan haalarintaskussa helvetinkoneen ja nakkaa ruuman perille.
Niin, että taskut ja sukanvarret kyllä syynätään, mutta miten on laita itse aluksen kanssa.
***
Joopajoo. Kaikenmoisen laatikonsyönnin jälkeen moni palaa ruoka-asioissakin arkilinjalle. Näöstään huolimatta mustamakkarakin on verraten kevyt eine ja sopii tähän kohtaan vuotta.
Entisiin huippu-urheiljoihin voi luottaa esikuvina myös ravitsemisasioissa. Lehtitietojen mukaan Matti Nykänenkin ajatteli muutaman siivun päälle ottaa vielä siivun Tapolaa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi