“Meilt on sähkö pois, mää juan aamukaffen töis, moro” Tero huus töihi mennesäs.
Kerttu rupes virittämä valkja puuhella ja surkuttel, kummot Tero mahta päästä kulkema, jos on paljon puit tiäl.
Unski kropas kännykkätäs “Täytty soitta pappukal, onk siäl kaik kunnos. Kato pahus, kännykäl ei pääs mihenkä.
Mää ajan kattoma, mikä siäl on tilanne.”
Hää näk jo kaukka, et piipust tul sauhu ja tuvas ol kohtalaise hyvä valoki. Pappuk istus kaffet juamas ja myrskylyht ol pöyräl viäres ja hellas ol valkja.
“Onk sul joku hätä?” kysys pappuk Unskilt. “Eei mul mittä ol, eikä tair olla sullaka”vastas Unski.
“Eheei, mun pualestan saava pittä sähkös vaik tuamiopäivä saakka ” rehvastel pappuk.
“Jos ei ny iha sin saakka kumminka. Mää jatkan kiarrostan, Nikun tuvan lähel ol aika paha näköst jälkke.”
Siit tuvast kuuluski Armin pärmänttämine “Ku päiväkaussi o varotettu, et myrsky on tulos, nii olik see liikka vaarittu, et sää olsis tarkastanu, et pullos on kaassu. Ei saa aamukaffeka enneku on kaupas käytty.”
“Ihmine on simmone, et see joskus ain jotta unhotta” pualustel Niku.
“Ja joku unhotta vähä ussemin ku toise” pauhas Armi.
Unski ehrot, et hee voiva tulla heil kaffel ennen kauppareissu, ku heijä kyäkki ei ol niinpal morernisoittu, et ols vanh hella hävitetty. Äijä kattosiva mennesäs, et paljo on puit juure pystys ja konkelos, ei ihan koht heijän kulmiles tul sähkö.
Kaffepöyräs naise surkutteliva pakastimias “Jos kaik mene piloil ja siit jonku rahakorvaukse saa, nii ei see sitä korva, kuin paljo niitte marjojenki ette on tyät tehty. Hyttyste ja hirvikärpäste syättinä ja selk kipjänä on metäs rämpitty.
“Meil täytty osta akrekaat” päät Armi. “Mittä akrekaatti, ku heitetä se pakastin mettä” uhos Niku.
“Ja sitä ei heitet mihenkä, mää tartten sen” kinas Armi.
Niku nykis pöksyjäs, niinku hää pruukka tehrä, ku hää hermostu ja pelkkä jääväs alakyntte “Kyl sun marjas hinttasas tuleva, laskes jos ossas.”
Mut Armi ol varma asjastas “Ulkolaise faaramekki täytty keittä ens enneku niit uskalta syärä, onk nee jotta tuaremarjoi sit enä. Mul on niinpal jouluruakki ja leipomuksiki siäl.”
Unski ihmettel “Mitä sää niit sin pakastime oles tunkenu. Enne leivotti juur joulu al ja hyvin pärjätti.”
“Enne ja enne! Enne istutti päre valos ja kehrätti villoi rukin kans ja veistetti kirvesvarssi ja vesikelkoi” huus Armi.
“Älkkä ny polttaka päreitän. Kyl täst selvitä, mee ollan kaik kunnos ja tuvakki o ehjänä.”
Päivi kulus ja Niku ja Armi istusiva kynttilä valos lehti lukemas, ku Nikun kännykkä tul viästi, et ny kaik on kunnos ja sähkö pelava taas. Sillo hää repis pelihousus ja luettel kaik voimasana ku hää osas. Hää plaras silmä tihrulas puhelinluettelo ja Armi tuikut viäres taskulampul. “Eik kellä ol sytyttäny, et sillo o ylensä pimjä, ku sähkö on pois. Tämmöne sähkövikanumero tarttis olla luettelon kannes suuril kirjamil.” Lopultas hää sai jonku äijä lankanpäähä ja melttos, et tual Alitalo laron taka o lanka maas, tääl mittä sähkö ol. Se äij ihmettel miksei hää ol aikanas soittanu. “Ku ain sanota, et tee näät siält misä vika o, ei mittän perä
siinäkä jutus sit ol. Jaa et katuosote, tol vanhal larol vai.”
“San omas, san omas” sopot Armi viäres.
Koit se valkeus sit heitinki kulmakunnales ja alkujas perniöläine Rauhasen Teuvar tul taas ratio ja telkkari käynnistämä Tiäpalvelu operaatio Lumihiutalet, tiäs kui monene kerra. Unski sanos Nikul “Ei tul joulu eikä pääsjäst, ennenku Teuvar tule ja neuvo, mitä täytty otta huamio, ku pitemil reisuil lähretä.”
Niku miälest nykysi o helppo, ku kaikil on kännykä, nii voi tiänpäältäki helpost hälyttä appu.
Unski väit kumminki “Mut jos käy niinku juur kävi, et älypuhelimekki menevä iha älyttömäks, eikä pääs mihenkä. Moottorsahaki tarttis olla auton takakontis, jos tiäl on paljo runkoi poikettas.”
“Nii ja friski miäs, ku ossa sitä käyttä, olsis kans hyvä olemas” hirnus Niku.
Mantar