Kansainvälinen tutkimus on taas rankannut Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi. Riippuu siitä, keneltä kysytään ja miten onnellisuutta mitataan.
Minulla on tähän asti ollut luottamus hyvinvointialueisiin yleisellä tasolla. Ymmärrän, että useista kunnista ja sote-kuntayhtymistä muodostuneilla alueilla on monia yhteensovitettavia asioita tehtävänään. Mutta kello käy.
Hali ry:n selvityksen mukaan yksityisillä asumispalvelutuottajilla täyttämättä tälläkin hetkellä noin 2200 vapaata asumispaikkaa. Niihin ei osoiteta asukkaita, vaan hyvinvointialueet priorisoivat omia palveluyksiköitään, joihin on myös jonoja.
Järkytyin kuultuani erään hyvinvointialueen tavasta hoitaa ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien, iäkkäiden ihmisten hoiva- ja asumispolkua. Kyseisellä hyvinvointialueella yksityisessä asumispalvelutalossa asuvan muistisairaan tie nousi pystyyn, kun omat varat eivät enää riittäneet asumispaikan kuluihin. Hyvinvointialue neuvoi omaisia tuomaan vanhus kahden viikon arviointijaksolle hyvinvointialueen nimeämään asumisyksikköön. Seurantajakson jälkeen hyvinvointialueen oli tarkoitus määrittää, mihin vanhus sijoitetaan ja millaisin ehdoin.
Eli annetaanko palveluseteli tai maksumääräys takaisin yksityiseen palvelutaloon, jossa vanhus oli jo asunut ja jossa hänen fyysinen ja psyykkinen kuntonsa oli jo arvioitu ja diagnosoitu. Vanhus ei palannut entiseen, tuttuun asumispaikkaansa, vaan hänen loppusijoituspaikakseen tuli hyvinvointialueen oma palvelutalo.
Omaiset olivat järkyttyneitä. Miltä muistisairaasta mahtoi tuntua, sitä ei kukaan kerro.
Olen kuullut, että vastaavia tilanteita on muillakin hyvinvointialueilla, mutta asiasta ei puhuta. Onkohan niin, että hyvinvointialueet näin toimimalla priorisoivat systemaattisesti omaa asumispalvelutuotantoaan, eivätkä käytä yksityisen asumispalvelutuotannon tarjontaa? Onkohan niin, että kilpailutuksissa tarjoajiksi valitaan varmuuden vuoksi suuri joukko erikokoisia ja erityyppisiä asumispalvelutuottajia, joista vain osalta tilataan asumispaikkoja?
Kun 2200 paikkaa on vapaana, kylmä totuus on, ettei yksityisillä asumispalvelutuottajilla, varsinkaan pienillä ja keskisuurilla palvelutaloilla, mene hyvin. Nämä pk-yritykset eivät voi pitää toimintaansa pystyssä siinä toivossa, että hyvinvointialue jonakin päivänä jonkun asukkaan heille osoittaa. Näillä yrityksillä on edessä toiminnan lopettaminen ja yt:t, vaikka tilastot ja tutkimus riidattomasti osoittavat, että vanhusten ja varsinkin muistisairaiden määrä kasvaa ja että kaikkia asumispalvelupaikkoja ja muotoja tarvitaan.
On pakko kysyä, miten Varsinais-Suomen hyvinvointialue menettelee?
Raili Hilakari
varatuomari
aluevaaliehdokas
kuntavaaliehdokas,kok.
