Unski ja Kerttu läksivä paserama naapuries tykö ja ihmettelivä, ku nurmiko vihersivä vaik eletä jo tammikuut.
– Tätä meno täytty koht kaiva ruoholeikkur framil, meinas Unski.
Ku he tuliva Niku ja Armin pihal, nii sisält kuulus jumalaton mökä. Kerttu peljästys, et siäl o vallan kauhja nappaus, mennä äkkin pois.
– Ei mee mihenkä lähret, nyy sin just täyttyki mennä, lopettava ainaki siks aikka huutamises. Sitä paitti, see kuulosta silt, et Niku o alakynnes.
Hää men ja soit ovikello oikke rehvakkast. Piäneks ajaks tul iha hiljast ja sit kuulus ku Armi hihkas, et kuka perkel siält ny sisäl tunkke!
– Mennän pois ny, sanos Kerttu ja nykis Unski pusakan lieppest. Unski seisos vaa niinku vartiosotilas paikolas ja sit sisält kuulus töminä ja Armi huiskas ove auk . Häne naamas ol punane ja silmä leimusiva.
– Ai tee, no mitäs tee tahrot?
– Hyvä päivä vaa sulleki, tultti naapuri ehtopäivkaffel.
– Eik sul kotonas kaffet ol!
Kerttu nykis Unskit pois, mut hää vastas vaa , et on meil kaffet mut naapurien kans on paljo rattosamp juara. Niku ilmestys kans sin Armin taa ja ol hiuka pöllamystyse näköne. Juu, terve vaa, tulkka sisäl.
Unski ja Kerttu riisusiva saappajas porstos ja Unski juttel, et see pittä aika merkilist tammikuut. Naapuri ei kumminka ollu oikke juttutuulel. Niku mutis sentä, et juu tulkkas istuma. Pistäs Armi kaffet tippuma. Ja sillo se laukes! Armi kiekas nii et naapuri oikke hyppäsivä.
– Mahrak mää osata keittä kelvolist kaffet, et sitä kelppa ihmiste juara!
– Mitä sää ny tommost , koit Kerttu jutella.
– Enpäs osanu kunnolist palapaistsoossi tehrä. ku olen vast viiskymment vuat harjotellu. Ei ollu tarppeks pruunattu!
– Älä sää vääristel mun sanojan, rupes Nikuki huutama. -Emmää sanonu et siin soossis ol mittä vikka, see o mun miäliruakkatan. Mää sanosin vaa, et see olsis ollu viäl paremmpa, jos se olsis ollu hiuka pruunimppa. Mut tää yks tuittupää mene ja paiska koko hyvä palapaistsoossi vessanpytyst alas.
Unski ja Kerttu heiluttiva päätäs kahtjakkesi niinku tennisottelus ja vilkuiliva vuarotelle huutaji.
– Älkkäs älkkäs ny, Unski koit saara suuvuaro. Meinak te alotta uure vuare jumalattoma riiran kans. Jonku ajan pääst tee viäl naurat koko jutul.
– Mää en naura ikä, ku hyvä ruakka haaskata tommotti, huus Niku.
– Unski koit viäl jutella, et jossanpäi mailma ihmise kahlava kailoi myäte tulvavetes ja Australias pala koht koko maa, nii et ei jää ku nokist santta jälil ja klummussi peltkatoi, ku asumukse o palane. Ihmise juakseva meren pakko henkehäräsäs, mut luanno elukoi on palanu suunnattomi määri. Ja tee riahut tääl jonku soossin päält.
Kerttuki yrit sano, et kato ny Armi kuin kovi Ramona pelkkä, ku tee huurat. Sillo Armi tokentus ja nappas kattis sylisäs ja rupes lässyttämä, et voi mamman piän kulta, ei mamma sul vihane ol vaa tol pöhköl äijäl.
Niku aukas jo suus, mut Unski potkas hänt pöyrä alt ja näyt käreläs, et an olla ny, kyl se täst. Unski vet henkke ja yrit taas, ei sää Niku olsis saanu pahotta Armi miält tommosel olemattomal asjal ja Armi, kyl sun täytty myänttä, et sää oles joskus iha hiuka liia äkkinäine. Armi rupes naura krikottama, et pare seeki, ku et o vähä-älyne ja hiras.
Kerttu ol saanu kaffe keitetyks ja laittel mukei pöyräl. Hää pist varmureks tavalissi arkimukei, jos joku olsis viäl riahantunu ja ruvettu jottan paiskama, nii ei olsis tullu mittä suuremppa vahinko. Sit hää kurkkas Armin pullakaappi ja ol innosas. Ai jai kuin kaunei pulli Armi o leiponu, oikke tähtipulli, saak näit pistä pöyttä vai onk nää tarkotettu paremil ihmisil? Armi huitas käreläs ja sai nauramises välil sanotuks, siitä vaa.
– Unski mussuttel pulla ja kehus, et on hyvi ja niin kaunei, ettei mein uskalta eres haukata.
Armi ei saanu nauramistas loppuma ja lopultas se tarttus Kerttu ja Unskilki. He naura hekottiva, mut Niku istus synkjänä pöyrän pääs niinku palkkiometsästäjä salunan pöyräs.
Tämä poika ei naura, ei tart luullakka.
-Ku kaffe ol juattu, nii Armi rupes juttelema. Mun täytty kyl sano, et jos mää olsin tään kaffen keittäny, nii mää olsin pannu paljo enemä höystöi joukko. Mää tykkä, et kaffe o paremppa, ku see o pruunimppa. Hah hah hah haaa……!
Mantar