Tervepä terve. Toimituksen länsiparlamentin viikkoäänet lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Paljon muutakin voidaan laskea, esimerkiksi seppele suomettumisen muistokivelle. Natoa kohti mennään ja siitä sitten. Mieluummin siinä sakissa kuin yksin Euroopan takapihalla.
Mutta mennään ensin euroviisuihin, joita tuli ihmeteltyä porukalla.
Usein tulee ilahduttua siitä, kun joku omassa haastattelussa ollut ihminen pompahtaa vastaan jostain muualta ja niin lauantainakin: Suomea edusti The Rasmus-yhtye ja sen kitaristina hikoili Emilia Suhonen, joka kesällä 2001 istui Perniön liikuntahallin takahuoneessa jututettavanani, silloin Tiktak-yhtyeen jäsenenä. Jotkut ovat edenneet elämässään.
Mutta yhteistä on viisuilla ja Natoon hakeutumisella. Molemmissa pitää äänestää ja osata haistella, mikä on politiikkaa ja mikä ei. Ja molemmat yllättävät tekijänsä. Tarkoitan, että mahtoiko 21 vuotta sitten nuori kitaristi osata ajatellakaan, että olisi joskus viisulavalla huitomassa.
Ja sama pätee valtionkoneiston nokkanimiin, jotka ovat olleet uuden edessä.
Nuorten naisten nousu ministerinpaikoille närästää kai vieläkin tympeämmissä piireissä ja laiskimmat narisevat vieläkin halvan tekonivelen tavoin siitä, että vasta vähän aikaa sitten pääministerikin kaupan kassalla istui.
Ja se tässä juuri on hienoa; sitä voi nousta liukuhihnan takaa historiankirjoihin. Kokouspullilla tai -palkkioilla ei ketään politiikkaan houkutella, mutta entä tällä: pääseehän sitä tekemään isoja asioita, jos tilanne kohdalle sattuu.
Lehtitietojen mukaanhan presidentti oli soittanut Kremliin ja kertonut kollegalle, että Natoon mennään. Minä kyllä arvelen, että se siellä jo tiedettiin, ja tähänkin liittyy riski: jonkun on pitänyt kiivetä Moskovassa kääntämään televisioantennia niin, että näkyvät Suomenkin lähetykset – eikä siihen ihan matalalla oleva harava riitä. Toivottavasti oli turvavaljaat käytössä.
Nato-hakemus siis on matkalla, mutta tätä kirjoittaessa en tiedä, miten: sähköpostitseko ja kenelle. Vai lieneekö sitä sellainen osoite, että jäsenhakemukset ät nato piste com.
Trillereistä tuttu konsti olisi lähettää valtuuskunta kohti päämajaa, mukana ranteeseen kahlittu salkku ja siellä hakemus salatulla kovalevyllä. Kirjepostista taas ei tiedä, kun sen kulku on verkkaista. Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmassa kirje löysi tiensä perille osoitteella ”Naton päämaja, Pariisi”, mutta sarjan nuorempi virkamies olikin kehujen mukaan erinomainen kirjekuoren nuolija.
Ja on sitä tähtihetkiä luvassa yhä: joku aulan kirjaamossa saa ottaa vastaan juuri sen kuoren sitten ja kirjata sen saapuneeksi ja leimat päälle.
Perinteisestihän leimasin on voitu kaivertaa perunaan ja tässä tulee tuhannen taalan kysymys. Siiklilläkö vai timolla etenee tämä asia vai pitääkö olla puikulaa.
***
Noin muuten ei passaa tehdä lyöntivirheitä muuallakaan. Lauantaina on Teijolla yksi alkukesän tapahtumapäivä, jossa pitää muistaa kaksi uuta.
Muuten kyseessä on vähän huonomman kesäauton omistajan toteamus menopelistään: Rukki kukkii.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
