Onni asuu merellä

Olen ollut viimeaikoina tavattoman onnellinen ilman sen suurempaa syytä, jos nyt niin voi sanoa. Viime viikolla tapasin onnellisia purjehtijoita ja lomailijoita rannalla ja satamissa. Muutaman kerran käännyin Kemiössä ja kaikki oli yhtä kesäistä onnellisuutta. Eräänä aamuna katselin Turussa merta joka kimalsi nostokurkien ja konttien välissä. Tulin hämmentävän onnelliseksi ottaen huomioon edellisen yön lyhyeksi jääneet unet. Totesin, että onnellisuuden on pakko olla yhteydessä meri-ilmastoon, veden läheisyyteen. Esitin saaristolaisjuurista onnelliselle ystävälleni väittämän, että saaristossa elävät ihmiset ovat onnellisempia kuin muut. Hän vastasi, että ehkä luonnon kanssa symbioosissa eläminen vaikuttaa ihmiseen positiivisesti ja, että meri tuo tiettyä rauhaa elämään. Ehkä onneni johtuu siis siitä, että asun muutaman sadan metrin päässä Aurajoenrannasta, ja voin melkein kuvitella haistavani meren. Täällä Perniössä työhuoneeni ikkunasta voin kuulla suihkulähteen ääneen. Ehkä se tunkeutuu aivojeni onnellisuutta sääteleviin osiin ja tekee taikojaan.
Onni tulee ihmisen elämään loppujen lopuksi pienien asioiden myötä. Jos itämeri lasketaan pieneksi? Kustaa 3 v. sanoi kerran mahtipontisesti, että ”suuret asiat syntyvät pienistä teoista”. Tosin hän oli kuullut sanonnan Aladdinilta, mutta joka tapauksessa hänen mieleensä oli jäänyt yksi elämän perusajatuksista. Ehkä hän ei ymmärrä sitä vielä, mutta kun niitä pieniä paloja alkaa kertyä, hän huomaa pian mikä palapelistä alkaa muodostua.
Jonkun elämään onni tulee turvallisuudentunteen kautta. Siitä kun elämä on vakaata, rutinoitunutta ja rauhallista. Onni saattaa olla joka-aamuinen tuoreen sanomalehden tuoksu yhdistettynä kurkkuvoileivän ja kahvin aromeihin. Toisille bensankatkuinen kilparata, ulkomaanmatkat ja rinkkaelämä ovat sitä sisältöä, joka pitää onnellisena. Tärkeintä on mielestäni se, että tietää itse mistä onnensa saa, eikä yritä väittää muuta. Olen kehdannut myöntää rakastavani sitä kun aamuisin kun poljen kouluun, jokilaivassa soi radiokuunnelmat. En koskaan kotona kuuntele kuunnelmia, mutta sinä hetkenä ne tekevät minusta ainakin väliaikaisesti onnellisen.
Ollakseen onnellinen, ihmisen on tajuttava, että täydellisyyden tavoittelu on onnellisuudestakin puhuttaessa tuhraa. Aina on joku pala hukassa tai koira on kuolannut sen pehmeäksi niin, ettei sitä voi heti asettaa paikoilleen. Tällöin onnea haetaan jostakin muualta. Minulle on opetettu, että ei voi odottaa kaiken olevan aina täydellistä, vaan pitää tyytyä siihen mitä kullakin hetkellä on tarjottavanaan ja yrittää löytää niistä ne puolet, jotka nostavat mielialaa. Hyvällä tuurilla voi olla onnellinen vaikka muutama pala olisikin hukassa.
Jottei lähdetä lipsumaan liian syvällisen pohdiskelun puolelle, palataan takaisin arkeen.  Ajattelin nauhoittaa mp3-soittimeeni aaltojen loisketta ja lokkien kirkunaa sekä sivellä hieman suolavettä nenän alle. Jos ei silloin onni ole, ei sitten milloinkaan!