– Mitä sää Unski meinas, tarttisik meitinki tehrä jotta toi ilmastomuutokse ette?
– Jaa mihes toimenpitesse sää oles meinanu ruveta?
– No siinäpä se, ku mää tykkän, et se o juur see ja sama mitä tämmöne yks vanh äijänkupe tekke, siit ei maapallo tul yhtikä paremaks. Noi lentokone ja sateliiti kaik ilmasto sekottava.
– Kyl mää olen kans sitä miält, et niin kauva ku maapallo o ollu olemas, nii ilmasto o ain muuttunu ja paljo. Sillon ku ne suure rinosaurukse tömistelivä tääl maankuaren pääl, nii ol taitamattoma kuum ja sit taas tääl meijä kulmakunnal ol kolm kilomeetteri paksu jää. Ajattel ny, kolm kilomeetteri ylöskesi jäät, se o vallan kauhja. Ja sit se rupes sulama.
– Juu ja kivikauremiäs istus nuatiol ja nirhis kivikirven kans sikjä mammutinahka ja koit pilho suuri luit kappaliks. Kyl hänel ol tyät, et sai mammutikoippe seippänokka ja paistuma. Ei hänt ainaka voi syyttä jäätikö sulamisest.
– Ei, ei voi syyttä. Ja muisteta vaa, et Itämeriki o muuttanu muattotas mone kerra, mitä ihmine sihe voisis tehrä.Kerttu ja Armi jutteliva omias ja kuuteliva pualelkorval äijie viisastelui.
Armi puuskat, et mää sanosin tol nykypäivämiähel tänäp aamul, et noi aikase peruna naati on kaik menny, ne tarttis kaiva ylös enneku ne pilantuva. Mut tää hyväkäs istu ja murhettu kummot kivikauremiäs sai mammuti nyljetyks.Unski ol lukenu josta, et lehm olsis yks syypää Kröönlanni jäätiköitte sulamisse. Ku lehmäl o se maharustink simmone , et se hönkäile kaasujas molemist päist.
–Muistak sää Niku, ku koulus päntätti päähä niit lehmä mahoi? Sillo ne täytys lukke ja muista, ei sanottu, et kattoka netist, jos teitti kiinosta tiättä kui montta maha lehmäl o.
–Juu, kato ku lehm saa syätty se iso mahas täytte, nii se huiskase ittes maat ja ruppe röyhtäilemä sitä ruakka uurestas suuhusas, minkä se o juur syäny ja siin se sit hönkäile niit kaasujas. Leuva veivava kahtjakkesi ja kaasutehras toimi.
–Mut muisteles vaa, ku nuarena oltti hevose kyytis, kyl seeki aikamoine prutkuttaja o. Sitä mää olenki ain nauranu, ku noi kuninkalise istuva hianois vankkureis ja vilkuttava ihmisil. Siin o montta hevost vetämäs eikä ne hiano hevose mittä oorekolonki hajui päästel sen kummemi ku muukka koni.
–Nii ja norsu sit, niilt tule simmossi suuri musti limpui niinku ennevanha Perniö Osuskaupa hapanimelä limpui ja aromi ova kohralas.
– Tul täs ny vaa yks vanh pernjäläine viisaus miäle, mitä meijä mummar aikanas ain varottel. Hää pit kova jöötä ja erityisest hää komens, et saunas täytty olla ihmisiks ja hiljaksi, siäl ei saa harakoitta. Hää sanos, et jos saunas piäre, nii saa paisumi persses.–
Khe he he naura hirnus Unski ja kysys Nikult, et olek sää testanu, pittäk mummari uhkaus paikkas.
–Emmää ol uskaltanu, enkä ol tehny mittä muutaka mitä mummar kiäls, en koko elämä aikan. Hää ei käyttäny koska kovin kaunist kiält. Hää huus, et jollei sää tappatas paran, nii helveti karotukse jourus.
– Mut asja tul selväks.
– Juu oikke hyvin tuliki.
–Ei meitil tair ny tulla täst asjast mittä valminppa miätintö.
– Kyl tule, meinas Niku, mee ollan päätetty, et lehm o erinomase tarppeline eluk, mee tarvita maito ja voit ja kaikki mitä siit saara.
Siit asjast meijä mummarki olsis ollu sama miält. Ei lehm ol syylline mihenkä, anneta se märehti rauhas. Ja lopuks mee toreta, et mee olla valla onnelissi, et ilmasto lämppi ettei ol tulos uut jääkaut.
– Entäs ne aikase peruna, jätetäk ne orottama uut jääkaut, hihkas Armi.
Mantar
