Heipähän hei.
Neljä viikkoa meni meriliikennettä seuratessa jotta hurahti. Nytpä käy kuitenkin niin, että halusitte tai ette,
lomat on lusittu ja toimituksen lounaiskulman jauhinkivet vapautetaan jälleen pyörimään.
***
Aloitetaan luonto- tai ainakin oikeamielisyysaiheilla.
Katselinpa viime viikolla televisiota sadepäivän ratoksi, kun ruutuun ilmestyi hätätiedote piippauksen kera. Aloin jo katseellani haeskella suojaa sen varalta, josko olisi lahden toisella puolella taas ydinvoimala kössähtänyt, kapina alkanut tai muu oikea hätä tulossa.
No, eipä ollut tästä kyse: tiedotteen sisällys lyhykäisesti oli, että karhu on purrut lenkkeilijää Lappeenrannan laitamilla ja suunnannut sen jälkeen kohti kaupungin keskustaa.
Loppuilta oli sitä samaa hysteriaa mitä aina näissä tapauksissa. Otusta jahtaamaan oli valjastettu rajavartiolaitoksen helikopterit ja poliisit ja mitä lie paikallisia pyssymiehiä.
Ja arvaahan tuosta loput. Karhulta lähti henki ja sen pennuilta samoin.
En millään muotoa väheksy tapauksen harmillisuutta, lenkkeilijältä meni varmasti pilalle loppukesä ellei enempikin. Silti tapauksen hoidossa on piirteitä, jotka nostavat sykettä aika miehekkäästi.
Aloitetaanko tämän purkaminen vaikka siitä, että joku tolkku noihin hätätiedotteisiin. Ei voi olla valtakunnallisen kampanjan väärti tieto, että jossain liikkuu karhu, vallankin kun televisiomme nurkalta Lappeenrantaan on siinä neljäsataa kilometriä. Valtakunnallisella hätäsanomalla ei lietsota kuin päivittelyä ja petovihaa.
Enempi tässä nyt taitaa kuitenkin ottaa aivoon tämä tasa-arvottomuus. Karhu kun puraisee jotakuta, siinä kyllä liikekannallepannaan puoli maakuntaa. Kun joku pikkukriminaali lääkepäissään puukottaa satunnaisia vastaantulijoita, rajavartiolaitoksen kopteri tasavarmasti ei nouse ilmaan kaveria yhyttämään. Ensi kerralla kun Seppo Sekakäyttäjä iskee päähänpistosta torilla kanssaihmistään puukolla, vaadin joka kanavalle telkkariin tiedotteita tapahtumasta sekä lisäksi tietoa siitä, että puukkomies liikkuu nyt sinne ja sinne, pysykää sisällä ja keittäkää juomavetenne, paitsi pyssynomistajat kokoontukaa paikkaan x. Tasa-arvon nimissä jahti-ilta voitaisiin kruunata sillä, että sikäläisen hirviseuran jäsen ampuu junkkaria polveen.
Vaihtoehto B on että seuraavan peto- ihmiskohtaamisen sattuessa suhtaudutaan asiaan vähän vähemmän ylimielisesti kuin nyt.
Näissä on se sellainenkin ero, että karhu hyvin harvoin käy ihmisen kimppuun ihan syyttä, toisin on laita näiden huvikseen puukottajien kanssa.
***
No, eipähän tätä ole elukantapotta selvitty itsekään. Menneen neliviikkoisen opetuksiin kuuluu sekin, että ei sitä katiskaan uinutta haukea kannata suoralta kädeltä hyljeksiä vaikka moni niin tekisi.
Aika hyvää tulee aika pienellä vaivalla: otus fileiksi ja uunipannulle. Niskaan rusennetaan mehut yhdestä sitruunasta, ronskilla otteella suolaa ja pippuria ja hakattua persiljaa tasainen matto. Puukonlappeellinen voita per filee ja seiskööt näine hyvineen aluksi puoli tuntia. Sen perästä pannu uuniin puoleentoistasataan asteeseen ja jahka väri on muuttunut, käydään kimppuun. Haittaa ei ole, jos pohjalle kertyneellä liemellä pari kertaa matkan aikana valelee kalaa.
Höpöpuheet hauesta huonona ruokakalana voidaan lopettaa tähän.
***
Siihen taitaa kyllä olla vielä jonkun verran matkaa, että haukea vielä juhlapöydässä nähtäisiin. Saariston jouluhauki on oma juttunsa, mutta koskas se sellainen ihme nähdään että otusta esimerkiksi häissä tarjotaan.
***
Juhlatarjoiluista noin muuten ei enempää, kuin että rauhoittukaa toki. Tiemmä yksilläkään tasavuotispäivillä tai sellaisilla ei ole tarjoiltu kotipolttoista. Siinä on kyse jostain muusta, kun lehdessä ilmoitetaan että pannu kuumana koko päivän.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
