Ennen oli kaikki paremmin, on monelle tuttu sanonta. Väittämä ei ole aina totta, mutta yhdessä asiassa kehitys on ottanut suuren loikan väärään suuntaan. Palataan ajassa taaksepäin vaikka parikymmentä vuotta.
Silloin postilaatikkoon kolahti usein sanomalehti ja muutaman paikallisen yrityksen mainos. Aamupalaa syödessä pystyi katsomaan lähikaupan tarjoukset ja suuntaamaan suoraan ruokaostoksille. Hyvällä tuurilla postilaatikosta löytyi myös viereisen kaupungin erikoisliikkeiden mainoksia. Silloin tiesi, jos vaikka lenkkitossut olivat hyvässä alennuksessa.
Ennen reissuun lähtemistä piti tarkistaa, että lompakosta löytyy käteistä rahaa, pankkikortti ja tarvittaessa jonkun tietyn kauppaketjun etukortti.
Nykyään asiakkaat joutuvat kamppailemaan useampien korttien, alennuskuponkien ja mobiilisovellusten maailmassa. Asiakkaan täytyy olla tarkkana, milloin tarjoukset ovat voimassa ja miten tarjouksen pystyy hyödyntämään. Mainonnan keinot ovat lisääntyneet, mutta vastuullisuus mainonnan selkeydestä on joissain tapauksissa päässyt unohtumaan.
Esillä voi olla samaan aikaan useampia erilaisia tarjouksia. Joku tuote on alennuksessa etukorttia näyttämällä, toiseen tarvitaan lehdestä leikattu etukuponki ja kolmanteen tarjoukseen ei riitä, vaikka lompakosta kaivaisi kaikki kortit esille kirjastokorttia myöden. Vain älypuhelimesta alennuskoodin aktivoiminen mahdollistaa asiakkaalle edullisemman tuotteen.
Ennen elämä oli helpompaa. Jos joku tuote oli tarjouksessa, sama tarjous koski kaikkia asiakkaita.
Jos joku olisi silloin sanonut, että kahden markan alennuksen vuoksi täytyisi omistaa puhelin, ladata siihen sovellus, etsiä sieltä oikea alennuskuponki, aktivoida kyseinen tarjous ja näyttää koodia kassalle, olisi monelta jäänyt tuote ostamatta.
Digiaikaan siirtyminen on tuonut meille paljon hyvää, mutta kaipaan silti mennyttä aikaa. Silloin kaupasta pystyi ostamaan tarjoustuotteita ilman, että kukaan kyseli mitään kortteja tai kuponkeja.
Paitsi jos osti alkoholia, silloin oli syytä olla mukana henkilöllisyystodistus, paitsi jos kaupan myyjä oli tuttu.
