Skip to main content

Tervepä terve. Toimituksen itähormin viikkovetoa säädetään tässä seuraavaksi.
***
Joskus on sanottu niinkin, että viimeisen tien tai tiettömän taipaleen päässä on se viimeinen savu.
Nythän on taas, mistä valita: pakkasaamujen myötä voi horisontista laskea aina vaan useampia savuja.

Tietysti murehtivainen miettii, onko sillä luontomielessä väliä, mistä polttoon menevät haavanrimpulat ja muut näreet napsitaan. Joku tämänkin vielä tutkii ja selvittää. Joka tapauksessa kärrykaupalla rankaa käryää: parhaan löytyneen tiedon mukaan polttopuuta kuluu pientaloissa seitsemisen miljoonaa mottia. Kokonaismenekistä tämä toki on murto-osa.
Asian penkominen johdatti metkalle sivustolle nimeltä Agricolaverkko. Sieltä selvisi esimerkiksi, että yksin VR käytti sotien aikaan kolme miljoonaa kuutiota puuta. Tarina ei kerro, montako sylystä meni asemien lämmitykseen, montako vetureihin ja montako vaunujen kamiinoihin.

Huippuvuosina meni muuten halkoa kaikkiaan noin 27 miljoonaa mottia.
Isona pulmanahan ovat luonto- ja lajikato, joita kukaan ei vakavissaan kiistä. Onpa edes suojeluohjelmat ja EU:n strategia työkaluksi näitä vastaan ja jälkimmäisen jatkona parhaillaan tapetilla ennallistamisasetus.

Kuvio taustalla ei toki ole monimutkainen. Muutama vuosikymmen on vähän kuin kuunneltu terveyskeskuslääkärin varoitteluja läskisoosidieetistä ja kaikkialle autoilusta. Nyt on sitten tullut lähete yliopistosairaalaan, missä tohtori kaivaa esille ohitusleikkausvehkeitä ja vielä kerran huomauttaa, että olisi kannattanut välillä maistaa porkkanaa.

Noin muutenhan koivua moni kehuu vanhasta muistista parhaana polttopuuna. Sanonta toisaalta tähdentää, että tärkeintä on olla haukkumatta väärää puuta.
***
Historia tuntee myös tarinan, jossa puuseppä veisteli pulikasta pojan. Seppä saattoi sanoa ulkoilevasta veikosta samaa kuin riittävästi ylivuotista torppansa viereen pinonnut. Klapi pinokki o pihas.
***
Toisenlaisia mutta vakavia uutisia ovat nekin, joissa kerrotaan, että nuoriso tekee porukalla epätoivottuja asioita. Ilmeisesti ihan tuletta ei ole sauhua tässäkään, vaikka automaattinen nuorempien syyttäminen on tietysti maakunnallisen tason laiskuutta. Aihe toki puhuttaa, sen verran uusi se on. Voisi jopa sanoa, että asia on lapsenjengissä.
***
Hullunkurinen uutinen otti silmään viikolla: sen mukaan Suomeen tuodaan koristekäpyjä Kiinasta ja Puolasta. Perusteena käpyrahdille oli se, että kotimaasta ei tasalaatuista tavaraa löydy. Ehkä joskus voisi kokeilla elää täyttä elämää myös ilman koristekäpyjä.

Sitä paitsi ehkä on etsitty väärästä paikasta eikä esimerkksi meiltä kotoa. Tässä yhtenä iltana kommentoin jotain telkkarissa sanottua ja kohta kuului kulman takaa sen tapaista kuin että joku käpy narisee.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: