Tervepä terve. Toimituksen itälaarin viikkokaalit raastetaan tässä seuraavaksi.
***
Lukutaidosta on kannettu huolta, mutta jonkin ajatuksen voi uhrata myös historian ja yhteiskuntaopin osaamiselle.
Tässähän kävi uusien ravitsemussuositusten kanssa niin kuin vähän pelättiinkin eli joku jossain nosti metelin, kun koki makkaroiden lähtevän lautasilta kommunistien matkaan.
Asia ei tokikaan ei ole uusi. Halki aikojen on ruokaympyrää päivitetty ainakin sen jälkeen, kun ruokaa alkoi riittää ylensyömiseen asti. Jo 1970-luvulla Pekka Puska jalkautui rajaseuduille Pohjois-Karjala-projektin nimissä.
Aikeet olivat kansanterveydelliset ja -taloudelliset: tarkoituksena oli kertoa, miten paljon kannattaa voikerrosta ohentaa ja läskistä tinkiä, jos ei halua langettaa puolisolleen leskeneläkettä ennen aikojaan.
Erona nykypäivään on se, että ei ollut somea. Jos halusi haukkua erilaisia ihmisiä, piti lähteä kylän baariin mutisemaan tai kirjoittaa lehteen. Siinä se olisikin seuraava tutkimuksen aihe: millaista mielipidekirjoittelua aikansa kampanja aiheutti vai ehdittiinkö siitä pahastuakaan varastoon syömisen lomassa?
***
Mutta tähän numero-osaamiseen. Sitähän on jo monessa paikassa suositusten julkitulon jälkeen ihmetelty, että mistä rahat kasviksiin. No mistä sitä nyt kukin elantonsa hankkii. Toisaalta joistain tienaamisen tavoista voi ollakin fiksua pysyä vaiti.
Niin kauan kun perunakilo maksaa euron ja papukilo nakkikiloa vähemmän, en kantaisi suurta huolta asiasta. Silakka kokonaisena maksaa muuten aika saman kuin nakit ja kun turkistarhaus ajetaan alas, ei herkku lopu kesken.
Yhtä kaikki yhteiskunnallisista toimintatavoista lobbauksen periaate näkyy menneen jakeluun. Aika moni on nähnyt suositukset niin, että niillä halutaan ajaa alas kotimainen tuotanto, etenkin lihan.
Ei sellaiseen tietenkään ole kenelläkään syytä, mutta minkä teet. Jos tieteilijöitä ja paikallislehteä tai mitä vaan lehteä jokin yhdistää, niin molempiin kohdistuvat oudot odotukset: ihan kuin tutkijan tai toimittajan erityisesti pitäisi kantaa huolta jonkin tuotannonalan kassavirrasta.
Olisi ollut jännä nähdä, millainen metakka olisi noussut ja kenen epäilty ostaneen kenetkin, jos lopputulema olisikin ollut, että possua parilalle ja ruokajuomaksi sulaa edamia. Nythän suuntaus on kohti edamamea.
No, eiköhän jatkossakin sentään ole tiloja, joilla sika röhkii läävässä ja kiljuu metsässä. Vielä heilimöi peltokin, mitä nyt ilmaston lämmetessä ruis voi vaihtua rucolaan.
***
Vielä on presidenttiparissa varaa tuttavallistuttaa. Edeltäjistä moni oppi puhumaan kotoisasti Salena ja Jenninä, mutta entä näistä nykyisistä? Allu ja Susse? Aika näyttää, samoin sen, moniko jättää ottamatta osaa linnan juhliin. Tätä kirjoittaessa ainakin yksi kansanedustaja painelee mieluummin siinä kulkueessa, joka on kyseenalaisesti kallellaan.
Ehkä tämä johtuu askelkuvioinneista. Linnaan mennessä pitäisi taitaa valssin askeleet ja tangonkin. Voi joutua peräti tanssitunneille. Äärioikeistolaisporukassa talsiessa taas voi opetella koreografian katsomalla marssivideoita 1930-luvun Saksasta.
***
Isänmaan käsitettä joka tapauksessa pengotaan huomenna sattuneesta syystä. Kodista, uskonnosta ja isänmaastahan sitä aina.
Näistä isänmaa on sitä, miksi se tehdään, uskontoa taas on joku oppinut käyttämään oikeinkin.
Koti on hyvä olemassa, mutta siinä on historian havinaa, kun löytää itsensä lapsuudenkotiaan purkamasta.
Kummemmasta ei ole kyse kuin että mainitussa talossa vettä pääsi väärään paikkaan ja sen eräästä kolkasta piti jumpata jätelavalle niin betonivalut kuin ammoiset eristeetkin.
Hullun tuntuista sinänsä on purkaa lattiaa, jonka päällä on joskus leikkinyt ja jonka alla olevia levyjä ei ole kukaan sitten vuoden 1964 nähnyt. Timpurien terveisiä ei löytynyt.
Yhtä kaikki elinkeinoelämä liittyy tähänkin. Jos olisi enemmän tämän sortin talkoita, kyllä tarvittaisiin vähän kuntosaleja mutta toisaalta aspiriinikauppiailla pitäisi kiirettä.
Sitä joskus maailman parhaaksi rankattua koulumaailmaa tarvitaan tässäkin. Biologiankirjasta voi kerrata talkoita seuraavana päivänä, mikä uusi lihas missäkin jomottaa.
***
Hyvää itsenäisyyspäivää.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
