Elokuiset terveiset toimituksesta.
***
Ulkona liikkuessa huomaa harmittavan usein, että paikkoja on rikottu ja sotkettu. Kesällä ilkivaltaa on havaittu enemmän ja useaan otteeseen on keskusteltu siitä, miksi seiniä töhritään maalilla tai leikkipuistossa rikotaan paikkoja. Jatkuva keskustelu aiheen ympärillä on ainakin itsessäni aiheuttanut sen, että monen asian kohdalla ajattelen heti, että toivottavasti tämäkin paikka ei joudu ilkivallan kohteeksi. Lehmijärvellä on nyt uusi hieno matto pyörätuolilla liikkujia varten. Maton hinta ei tietenkään ole tiedossani, mutta oletan, että kyseessä ei ole mikään halpa marketista ostettu matto. Ensimmäinen ajatukseni oli heti, kuinkakohan kauan matto saa olla rauhassa? Toivottavasti ihmiset osaavat kunnioittaa toisten omaisuutta tässäkin tapauksessa.
***
Voisi ajatella, ettei kukaan lähtisi kauas kyliltä rikkomaan paikkoja, mutta oma kokemukseni on osoittanut luulon vääräksi. Muistan vuosia sitten, kuinka Torronsuon kansallispuiston nuotiopaikalla tehtiin toistuvaa ilkivaltaa. Paikkoja sotkettiin, roskia jätettiin luontoon ja osa taukopaikan varusteista lähti varkaiden matkaan. Joku oli saapunut paikalle sahan kanssa ja sahannut luontotornin portaita puoliksi halki. Kyseessä ei ollu mikään pienten poikien typerä päähänpisto. Joku oli ajanut paikalle sahan kanssa vain tuhotakseen toisten omaisuutta ja samalla asettanut retkeilijät suureen vaaraan, kun portaat olivat epäturvalliset. Kaikenlaisia hölmöilyjä meistä jokainen tekee nuorena ja jotkut vanhempanakin, mutta mitään syytä en keksi, miksi omaisuutta rikotaan tahallaan.
***
Vaikka sanotaan, että samanlaisia kolttosia sitä on aina tehty, omasta mielestäni maailma on kuitenkin muuttunut. Muistan itse pienellä paikkakunnalla kasvaneena, että vastaavanlainen hölmöily ei olisi tullut kenenkään mieleen. Pienellä paikalla kaikki tunsivat toisena ja jos jotain meni hölmöilemään, tieto kulki kotiin nopeammin kuin itse ehti kotiin kolttosten jälkeen. Suurin hölmöily taisi olla se, kun suurella joukolla siirrettiin puiston penkkejä pellon yli koulun pihalle. Seuraavana päivänä rehtori piti kaikille oppilaille puhuttelun, että tavaroita ei siirrettä ja penkit kannettiin yhteisvoimin takaisin paikoilleen. Tekijää ei selvitetty, mutta viesti meni perille. Jos joku hölmöilee, siitä kärsivät kaikki. Tämä olisi hyvä muistaa vielä tänäkin päivänä.
***
maria.vakkuri@pernionseudunlehti.fi
