Näin vilkkaimpana kesälomakautena tekee mieleni kirjoittaa kesämökeistä. Tai paremminkin vapaa-ajan asunnoista. Nykyäänhän ne tuppaavat olemaan tietokoneella ja astianpesukoneella varustettuja luksushuviloita. Kokemukseni kesämökeistä on rajoittunut siksi, ettei lähipiirissäni ole mökkeilijöitä. Ellei sitten vanhempieni jalassaunaa ja sen viereen kaivettua prunnia oteta laskuihin mukaan.
En ole kaivannut mökkeilyä. Tiedän, etten viihtyisi kesäisin samassa paikassa joka vuosi montaa viikkoa. Monet näyttävät silti viihtyvän, ja suotakoon se heille.
Ihmetyttää vain se, että mökki on varsin kallis hankinta verrattuna siihen aikaan, mikä siellä vuosittain vietetään. Kesälomaa kun ei keskivertokansalaisella ole juuri viittä viikkoa kauempaa. Talviasuttavalla huvilalla voidaan olla toki joulu. Jos se on lähellä, niin miksei viikonloputkin. Mutta silti.
Miksi ihminen vaihtaa arkisen elämän toisenlaiseen arkiseen elämään, kun loma alkaa? Sitähän se oma mökki on. Sama paikka, samat rutiinit.
Kun lomani alkaa, aion vaihtaa maisemaa tiheään tahtiin. Yksi ulkomaan reissu on tiedossa, sekä muutama lyhyempi kotimaan kiepaus. Kotonakin aion olla, ja käydä sieltä käsin vaikka Teijon retkeilyalueella.
Mökillä viihtyisin varmaan enintään kolme päivää putkeen.
En ole ikinä vuokrannutkaan kesämökkiä. Vuokramökki pariksi päiväksi saattaisi tulla joskus kyseeseen, mutta ei yhtään sen enempää.
Laitan rahani mieluummin matkailuun, jossa saan uuden maiseman joka päivä.
Sitä paitsi olen allerginen hyönteisten pistoksille. Mökkiolosuhteissa ne tekisivät täsmäiskun iholleni, ja loma olisi ainakin melkein pilalla.
Meillä on takapihalla loistava vaikkakin alkeellinen grilli, jossa paistuu kala, makkara ja muurinpohjaletut ihan kuin ”mökillä”. Rantaa ei ole, mutta ei sitä tarvitakaan. Lomatunnelmaan pääsee muutenkin kuin veden liplatusta katsellessa.
minna.urpo@pernionseudunlehti.fi
