Lasten uimataito on prosentuaalisesti pienentynyt huomattavasti. Täällä tuhansien järvien maassa uimataito olisi tärkeää jokaisen omata.
Usein ajatellaan, että suomalaisten hukkumiset johtuvat aina alkoholista tai sairaskohtauksista. Tämän vuoden juhannuksena otsikoissa kuitenkin kerrottiin, ettei yksikään uimari hukkunut.
Uimataidon oppiminen ja kehittäminen kuuluu koulujen oppimissuunnitelmaan, mutta toteutuu monilla paikkakunnilla huonosti. Ja vaikka uimataito pitäisi oppia koulussa, lähtee kaikki kotoa.
Tärkeää olisi vauvasta pitäen totuttaa lasta veteen, jotta lapsi kerää rohkeutta ja taitoa vedessä liikkumiseen.
Jos ei vauvauintimahdollisuutta ole, kannattaa lapsi viedä rannalle leikkimään. Nimenomaan rannalle. Jos lapsi ei pienestä asti totu luonnonvesiin, tulee tottuminen olemaan vaikeaa vanhempana.
Meren tai järven pohja saattaa ällöttää, vesikasvit häiritsevät ja vedessä elävät eläimet pelottavat. Tällöin uimisestakin tulee vaikeaa, jos veteen ei uskalla muista syistä mennä.
Pandemian aikana lasten uimataito heikentyi entisestään, sillä uimahallit olivat suljettuina. Kuten tämän päivän lehden uintijutussa sanotaankin, meillä on nyt paljon lapsia, jotka eivät ole eläessään käyneet uimassa.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton tutkimuksessa käy ilmi, että varsinkin nuorten tyttöjen uimataito on heikentyny kuutosluokkalaisten ryhmissä. Yhdeksi syyksi tälle kerrotaan, että tytöt tuntevat olonsa epämukavaksi uima-asussa tai muuten häpeävät kehoaan.
Tämän hetken hehkutettu Barbie-elokuvakin käsittelee juuri tätä; naisten ja tyttöjen asemaa yhteiskunnassa, jossa nainen tai tyttö on aina arvostelun kohteena. Teit niin tai näin. Mikä onkaan mennyt niin pieleen, että alakoululaiset joutuvat miettimään, että miltä he uimapuvuissaan näyttävät?
