Tervepä terve. Toimituksen itämareografin viikkokäppyrät piirretään tässä seuraavaksi.
***
Viivoista on moneksi. Tiemerkitsijälle viiva on työtä, kokainistille merkki juhlista ja kaksi paremmista. Raskaustestin kaksi viivaa tietävät kai sekä työtä että iloa.
Sitten ovat koronatestit viivoineen ja vanhat sanonnat. Kolmas kerta sanoi toden viime tiistaina ja loput arvaatte.
Sunnuntaina alkanut metka olo oli helppo pistää lähipiirissä käyneen syysflunssan sivujuoneksi, samoin maanantain puhdittomuus ja viluisuus. Seuraavana päivänä nähtiin piirikunnallinen hitausennätys: rästijuttuja piti kirjoittaa alta pois, ja viiden rivin kirjoittaminen vaati 125 huokausta ja viisitoista minuuttia. Päivä ei ollut ihan lyhyt, kun lanttu leikkasi vähemmän kuin teurastamoravintolan keittiössä.
Saman päivän iltana kotitestin kaksi viivaa ilmestyivät ruutuun parissa minuutissa, vaikka vartti kehotettiin odottamaan.
Seuraavat kolme päivää menivät horteessa peiton ja patjan välissä vaimeasti kiroillen. Ensiksi sitä, että pitää olla sisällä, vaikka olisi toimituksessa töitä ja ulkona kaunista. Toiseksi manailu koski sitä, että kummastakaan asiasta ei olisi saanut kuitenkaan mitään irti.
Paljonhan on puhuttu näistä oireista. Tässä tapauksessa vilustumisen merkit vaihtuivat mehevään Marlboro-yskään ja sen lajin voimattomuuteen, että kisassa ei pärjää edes vanha dieselmersu. Jälkimmäisestä lajista on kokemusta yhdeksi ihmisiäksi.
Vaikutuksia kansantalouteen voidaan arvioida, samoin vaikutuksia kotitalouteen. Kun olo muka vähän parani, piti kantaa korsi kekoon kotitöissä eli ripustaa pyykkejä kuivumaan. Neljän sukkaparin välein sai istua keräämään voimia.
Tämän hetken tietohan on, että ihminen tartuttaa etenkin ennen oireiden alkua ja muutaman päivän päästä ei niinkään. Lauantaina olo tuntuikin niin vankalta ja tilastojen mukaan tartuttamattomalta, että sitä uskalsi lähteä kiekko-ottelua katsomaan.
Ja kas. Perspektiivi oli enemmän vinossa kuin Picassolla: harvoin on vastaava keikka saanut yhtä kuitiksi, eikä katsomoravintolalla ole tämän kanssa tekemistä. Yhä viikon päästä puhti on paremmassa piilossa kuin avainnippu arkiaamuisin.
Kaikkiaan siis kiinalainen juttu, kun sikäläisiä taruelukoita ja taudin juuria muistaa. Lohikäärme tulee väkisin mieleen: on kuin olisi kurkku täynnä tulta, ääni silkkaa mörinää eikä loppua näy.
***
Noin muutenkaan luonto ei katso kelloa; sunnuntai-illan myrskynpoikanen yllätti monet.
Arvaan, että monella mökillä tuuli heitti verannalta sekä ulkotuolit että grillinsuojuksen. Koomikkopiireissähän voi vastaavasti ilmestyä pihaan kokonainen uusi kalusto, jos sattuu lentämään hyvä syyshuuli.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi