Tervepä terve. Toimituksen koillislaiturin viikkokiinnitykset tarkistetaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi, että ei tarvitse tarkastaa enää monenkaan: silmämitalla arvioiden levikkialueen veneistä alkavat useimmat olla talviteloilla.
Jollekin on toki käynyt joskus niinkin, että syysmyrsky tekee nostotyön satamayrittäjän puolesta ja varmasti veteen jätetty vene on löytynyt myöhemmin kuivalta maalta yllätykseksi vähän kaikille.
Moottoripyöräillessä tulee käyttää prätkätakkia ja veneessä tietysti aluspaitaa. Ja joulukuussa pohjoisviimassa vartin matkalla mökille avoveneessä mitä vaan. Jostain raosta kylmä hiipii iholle asti kuitenkin.
No, sisätiloissa yleensä pärjää. Keskimäärin kansakunta elää siedettävän lämpöisissä asumuksissa ja siinä ovat konstit monet. Vastikään otti korvaani esimerkiksi uutinen Espoosta, missä tehdään ulkoilmasta kaukolämpöä.
Tämän ymmärtää vähemmänkin insinööri. Maanantainakin oli ulkoilmasta lämpö tosi kaukana.
***
Sunnuntaina on moni mies päivänsankari, kun vietetään isänpäivää. Siinäpä lienee maailman vaikeimpia ja antoisimpia pestejä, johon voi toivottaa edelleen viisautta kaikille tuon tien valinneille.
Siitähän toisaalta ei päästä, että osa meistä ukoista on joskus hävettävän höpsöjä. Osa mureni vastikään atomeiksi, kun leipomofirma päätti vaihtaa ruisleipäpaketin kääreen kaverin toisennäköiseen.
Joskushan ärsyttää se, että meitä vaan pidetään höpsöinä ja joskus taas saa itsensä kiinni ärsyyntymästä siitä, että luulee että pidetään höpsöinä. Niin kuin hiljakkoin, kun eteen tuli kirjakaupan isäinpäivämainos ja tyrkyllä olivat uusin Mielensäpahoittaja ja Ilkka Remeksen viimeisin. Niin kuin ei meistä olisi muusta lukemaan kuin taistelusta joko suurvaltoja tai nykyaikaa vastaan. Remekset vielä ovat ollet niin yksitotista ja -ulotteista pelottelua, että lukuintoa niillä ei herätetä.
Vaan kas. Ei saisi kommentoida, jos lukee vain otsikon. Mainittu Tuomas Kyrön uutuus sattui puolivahingossa lukuun eikä olekaan huonompi kirja. Mies voi uudistuakin ja nyt sen näkyy tehneen kirjailijan avulla päähenkilö, josta on tullut puolikoomista jäärää oikeampi ihminen.
Kaikesta huolimatta paras viime aikoina luettu teos on Tommi Kinnusen romaani ”Ei kertonut katuvansa”. Sitäkin voisi myydä sotakirjana, tosin taistelut ovat jo tauonneet ja pääosassa on joukko kotia kohti matkaavia naisia. Ja yhtä ainoaa rintamakuvausta ei sitä lukiessa kaipaa, teos on aivan erinomainen ilmankin.
***
Ainahan voi miettiä tarinoita itsekin. Viime viikko vei Päijät-Hämeeseen, missä vastaan tuli jokunenkin hylätyn oloinen tila, vaikka eteläistä Suomea mennään. Yhtä kaikki sitä huomasi miettivänsä, että joku se maalasi joskus tuonkin talon ja kiinnitti tuonkin rännin, mutta kukahan.
Samoin tosin on laita uudempien talojen kanssa. Jos katto vuotaa ja home juhlii välipohjassa vuoden asumisen jälkeen, monia kiinnostaa tietää, kuka rakensi.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi