Tervepä terve. Toimituksen koillistyömaan viikkotunnit laskutetaan tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on muutamia ilmaisuja, joissa on metka sävy. Tekisi mieli muotoilla asia niin, että esimerkiksi monen peräänkuuluttamia maalaisjärkeä, tavallista ihmistä tai normaalia perhettä ei ole olemassakaan. Viime aikoina on viljelty myös käsitettä oikeasta työstä, joka kuuluu samaan sarjaan.
Joidenkin mielestä on kekseliästä kutsua journalisteja toimittelijoiksi ja tästä voi tulkita, että harrastamista tämäkin kai sitten on. Mutta mikä siinä. Täällä toimitteluhommissa ei voi olla kiirettä kun ei ole oikeita töitäkään ja on aikaa tehdä sellaistakin, että lukee kirjaa.
Sitten aletaan puhua vakavammin. Tässä sattui lukuun parikin oivaa elämäkertaa, tai oikeastaan toinen oli muistelmateos. Yhtä kaikki voidaan puhua lähikirjallisuudestakin: toinen kertoi kirjailija Kaari Utrion elämäntarinan tähän asti, toisessa näyttelijä Kati Outinen muisteli. Lähikirjoista on kyse sikäli, että Utrio ei asu kauempana kuin Somerniemellä ja Outinen asui vuosia aika lähellä Karjaalla.
Yhtä kaikki kirjat luettuaan heikompi luonne heittää sikseen haaveet esimerkiksi vapaaksi kirjoittajaksi ryhtymisestä, jos aie oli että tekemisellä elääkin. Utrion työtahdista lukiessa alkoi ahdistaa itseäkin, vaikka sitä vain makasi sängyssä kirja rinnan päällä vatsa täynnä kalakeittoa. Hurjinta on, että uutta tekstiä on pitänyt syntyä silloinkin, kun elämässä eivät ole olleet palikat ollenkaan hyvässä rivissä.
Yhtä lailla Outisen muistelmia lukiessa pisti miettimään, että päivätöissä käymisessä on puolensa, vaikka päivät joskus venyisivät. Halutun näyttelijän arki on ollut sen sortin venymistä työmaiden välillä, että itseltä jäisi tekemättä ja veikkaan, että monelta oikeiden töiden uhoajalta yhtä lailla.
No, missään työssä ei saa aikaan kunnollista tai ainakaan hyvää jälkeä väsyneenä. Mielessä kävi, että kerroin lienee vielä jonkinmoinen, jos työ on vaikka kirjailijan työtä, jossa pitää tuottaa uutta. Kirjojen päähenkilöiden aikaansaavuutta voi vain ihmetellä. Kovan luokan ammattilaisia ilman muuta.
Hauska kannustaja oli, että Outinen on pohjannut muistelmansa vanhoihin kalentereihin. Korkein yksin tietää, mitä enteilee se, että sitä lajia on itselläkin tallessa monien vuosien ajalta. Paljon tavaraa säilötään sillä varjolla, että sille voi olla käyttöä joskus ja tämä nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, jolloin oli myös.
***
Noin muutenhan syksy on jo niin pitkällä, että entinen perunannostolomakin on lusittu. Aikoinaan nimi todella tarkoitti sitä, mistä on kyse.
Koneet ovat kai korvanneet pelloilla käsinpoimijat ja toisaalta pasta ja riisi kirineet lisäketaulukoissa niin, että voiko kohta puhua edes perunanostolomasta.
Vanhan vitsin mukaanhan opiskelijat palaavat lomilla äidin lihapatojen ääreen. Ainakin se on jo toivottavasti kadonnutta kansanperinnettä, että äidit vain kokkaavat.
Kuten lehdestä selviää, itselläni meni koko maanantaiaamu kansallispuiston patojen äärellä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi