Tervepä terve. Toimituksen koillisliiterin viikkosiivous tehdään tässä seuraavaksi.
***
Viikonvaihde vei saareen ja liiteriinkin, mutta teemaan sopien koillistuuli pakotti viettämään aikaa myös lämmitetyissä sisätiloissa.
Parin dekkarin väliin sopi pätkä telkkaria, kuinkas muuten.
Katsantoon on sattunut muun muassa ruokaihmistä kiinnostava pätkä melskaavan kokki Ramsayn uudesta sarjasta, missä heppuli sattui Suomeenkin. Maisemissa oli puolensa, joskin tietysti ristiriita on melkoinen, jos ensin kehutaan luontoa, herkutellaan maisemilla ja kohta perään kaahataan mönkijöillä halki suon rapa lentäen eikä maastoon jäävistä jäljistä tai metelistä jää epäilystä.
Suomi-jaksossa tehtiin sapuskaa saunanpesässä ja kalaa loimulla. Hyvää tuli varmasti, mutta sepä vasta olisi jotain, jos joku maailmalta eksyisi tutkimaan todellista kotiemme ruoka-arkea. Avausjaksossa kokattaisiin papulasagnea Perniön Ylikulmalla maanantai-iltana, toisessa uunilohta Espoossa, kolmannessa iskettäisiin pataan makaronit, härkikset ja puoli pulloa ketsuppia sanotaan vaikka Förbyssä. Ykkösjaksossa saisi kokin lahkeissa roikkua pari leikki-ikäistä ja lohijaksossa perunapussi levitä rappukäytävään noin realismin nimissä.
Eipä sillä. Jotain todellista on Kiti Kokkosen Tanhupallo-ohjelmassa, jota tuli seurattua tovi vahingossa. Ei ohjelman hyvyys muuten selvää ole, mutta tekijän on oltava tarkkanäköinen. Hahmo on tavallaan mainio.
Ennen muuta ilahdutti se, että Tanhupallo käytti sanaa “vohkia”. Koskahan viimeksi se ilmaisu on vastaan tullut.
Sana on sukua sille, että joku on lurjus, sellainen Muumilaakson tai muun maalaispaikkakunnan kiintiöryökäle, hiukan lavealla tiellä mutta ei läpipaha kuitenkaan. Lurjus voi vohkimisen lisäksi myös kähveltää, mutta anastaminen saati pölliminen ovat jo lähiömpää.
***
Paras peruste pysyä rehellisellä linjalla löytyi maanantaina Turun Sanomista, jonka uutisessa kerrottiin hovioikeuden käsittelyssä olevasta rikosjutusta ja huumekaupasta syytettyjen oli istunnossa kuvailtu “antaneen ulospäin jetset-fiban”.
Jos kaidalla tiellä pysymällä moisen vaikutelman antamisen välttää, niin en kyllä jatkossa kävele punaisiakaan päin edes yöllä.
***
Noin muuten kirjallisuus on taas askeleen edellä. Venäjältä levisi uutisiin video, jossa salaperäinen käsi työntää vaaliuurnaan lisää äänestyslappuja.
Tästä tietysti tuli mieleen Veikko Huovisen mainio pikkujuttu, jossa Senaatintorille rakennetaan asiat halki sanova suuri pää, jolle voi kertoa huolensa ja joka antaa ratkaisun, eikä pään lausunnoista voi valittaa. Ennen huolen kertomista on patsaalle annettava lahja, jonka pystin kyljestä työntyvä karvainen käsi kerkeästi koppaa rakennelman uumeniin.
Jotain muuttuu, ottaa käsi tahi antaa, joten käsityö on näemmä aina arvossaan. Tummapaahdon ystävää ei varsin ilahduta se, että koko ajan jutellaan vaaleista.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
