Tervepä terve. Toimituksen koilliskulman viikkogallupit kysellään tässä seuraavaksi.
***
Ennen muuta tämä on nuorten ihmisten viikko; lauantaina lyödään koulut säppiin ja moni valmistuu ammattiin tai ylioppilaaksi ja on osakilpailuvoitto sekin, että saa taisteltua läpi jälleen yhden lukukauden.
Omasta ylioppilaskeväästä on kohta neljännesvuosisata, mutta onneksi joka kevät on valmistuvien pariin asiaa ja aina saa ilahtua sitä, miten skarpisti porukka eteenpäin katsoo. Joskus tavoitteet ovat korkealla kuin koripallokori ja ne saavutetaan ja mikäs sen hienompaa nähtävää. Juuri esimerkiksi koripallosta en ymmärrä mitenkään liikaa, mutta nuoren Awak Kuierin tekemisiä pelikentillä on ihan pakko jollain tasolla seurata.
Mutta kaikista ei tule NWBA-pelaajia eikä edes piirinmestareita eikä siinäkään ole vikaa, kunhan vaan löytyy oma uoma ja siinä onni. Kaiken päälle on murheellista lukea uutisia siitä, miten moni stressaa itsensä piippuun jo ennen parikymppissynttäreitään.
Sitä vikaa on itsessäkin, mutta onneksi saman katon alla asuu päällinen tolkkua. Hänet tunnetaan myös avopuolisona. Jos milloin murehdin kolmatta päivää vaikka huonosti hoidettuja tai hoitamatta jääneitä työasioita, tulee yleensä terävä muistutus siitä, että kukaan ei sentään ole tämän vuoksi kuollut.
Jos nyt joku siivu jäi kouluopista saamatta, niin se auttaa ihmeesti, jos viisautta sattuu löytymään edes sohvan toisesta päästä.
Noin muuten sen mainitun vajaan neljännesvuosisadan piikkiin voi laittaa jotain siitä, että en muista millä tasolla tällaiset luonteenpiirteet kuin päämäärätietoisuus keväällä 1998 olivat vai havaittiinko niitä lain.
Nythän tässä tietysti on otettu jo vähän takapakkia. Eräänä aamuna havaitsin rallattelevani tietyn pellolaissyntyisen iskelmälaulajan radiorenkutusta. Sellaista se on, kun palaa Eini-ikään.
***
Millä sitten pitäisi jatkossa ajaa. Fossiiliset polttoaineet ovat kohta mennyttä aikaa, peltojen annilla pitäisi ruokkia ihmiset, akkumineraalien kaivaminen luonnosta on ajatuksena ahdistava. Tätä ei kannata ottaa kannanotoksi, mutta kaiken luetun jälkeen kaasu vaikuttaisi kohtuulliselta ensiavulta, semminkin kun polttoaine mädätetään jätteistä ja on sikäli sivuvirtaa ja oheistuote.
Autojen käyttövoimanhan on perinteisesti tuntenut peräpeilistä. Dieselien perässä on monesti ollut kirjain D tai ainakin vuosien noet. Huolettoman sähköautoilijan tuntee siitä, että perässä roikkuu jäänteet latausjohdosta ja viikonloppuna silmään sattui pari kärryä, joissa nimenomaan luki, että tämä auto kulkee biokaasulla.
Ajat ovat muuttuneet. Ennenhän tavoitteena oli ajaa pintakaasulla.
***
Eivätpä näy muuten nousseen vaaliteemaksi nuo ympäristöasiat.
Meneillään olevien kiekkokisojen tuomarilinjalla on tietysti myös vaikutuksensa ympäristön viihtyisyyteen.
Katsokaapa vaan, jos jossain kesällä näkyy oman onnensa nojassa joutomaalla ruostuvia ja ympäristöä pilaavia metallikehikoita. Ne ovat hylättyjä maaleja.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
