Tervepä terve. Toimituksen koillismonistamon viikkosinikopiot otetaan tässä seuraavaksi.
***
Olkoonkin, että esimerkiksi arkkitehtuurissa piirrosten monistamiseen käytetty sinikopiotekniikka taitaa olla kadonnutta kansanperinnettä sekin, tänä tulostinten aikana. Sitä ennen käytettiin muun muassa spriikopioita, eikä tässä ole kyse siitä, että ylenmääräisen spriiannoksen jälkeen voi nähdä maiseman kahtena.
Sitä paitsi täkäläisittäin yhdet isot rakennuspiirustukset ovat joka tapauksessa jo käytössä. Kylällä liikkuessa ei voi olla silloin tällöin ajelematta uuden koulun työmaan ohi. Tätä kirjoitettaessa elämä niiltä osin onkin vasta jännää, kun varsinainen työmaa on peitelty sääsuojalla ja kuka tietää, mitä sen alla kehkeytyy.
Tämä seurantahan on sukua projektille nimeltä kesäparta, mutta käänteisesti. Siinä nimenomaan ollaan ajelematta ja syksyllä saadaan ihmetellä sitä, mitä alta paljastuu.
Jollain tavalla olen allerginen yleistämiselle, vaikka tämä punoitus saattaa johtua myös koivun siitepölystä. Yhtä kaikki yleistämistä on ilmassa myös talokeskustelussa. Kovin usein törmää vakavissaan esitettyihin ajatuksiin siitä, että uusi rakentaminen on automaattisesti sutta ja sekundaa ja kaikki ennen sotia tehty ilman muuta tervettä ja kestävää. Tämä ajatus ainakaan ei ole kestävä, joskin epäterveeksi tässä nyt ei kehtaa sanoa paljon mitään.
Yhtä kaikki ajat ovat muuttuneet, mitä rakentamiseen tulee ja palataan nyt tuohon kouluasiaan sitten. Huputettu työmaa on parhaillaan jännän näköinen: korkea huppu ja sen alla osa kerrallaan kohoava aika korkea koulurakennus muuttavat kirkonkylän profiilia. Sopii ajatella, miettikö joku näin, kun keskiajalla läjään hikoiltu kirkko nousi harjakorkeuteensa.
Joka tapauksessa vanhalla, matalalla ja siipirakennuksiin jakautuneella koululla oli sitä sellaista horisontaalista ulottuvuutta ja tällä uudella hienosti sanottuna vertikaalista.
Toisaalta vanha koulu kyllä otti tilaa myös pystysuunnassa, tosin maiseman kannalta valitettavasti alaspäin. Upottuaan sen ensimmäisenkin puoli metriä saveen.
***
Postilaatikossa odotti maanantaina lista ennakkoäänestyspaikoista. Eittämättä siihenkin oikeuteen saisi eksoottista sivumakua äänestämällä jossain muualla kuin tutussa virastossa tai marketissa, ja paikkoja todella riittää.
Jonkinmoisena erikoisuutena otti silmään Maskun kohdalta sekatavarakauppa Tokmanni. Toisaalta, miksi ei ainakin kodinkoneteema sopisi tähän. Kuntapolitiikkahan on kuin ompelukone: molempia kuskataan siistissä salkussa ja kummankaan periaatteet eivät ole kauheasti muuttuneet, vaikka sähköä on lisätty. Joskus tulee rivakasti suoraa linjaa, joskus yleisön pyynnöstä on pakko purkaa jo tehtyä tai vähintään mennä siksakkia.
Molemmissa lienee käytettävä ohutta ja katkeilevaa lankaa, jos punainen on hukassa. Historia tuntee tietysti sellaisiakin tapauksia, joissa taitava ompelija on tehnyt tuloksekasta työtä myös hiukan hämärissä oloissa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
