Vihiniemen kylätalolla digitoidaan vanhoja dokumentteja

Skanneri on kovilla Vihiniemen kylätalon keittiössä. Erika Henrioud painaa nappulaa jos toistakin. Työ ei ole loppumassa ihan heti, sillä kylätalon vintiltä löytyneitä Perniön Työväenyhdistys Riennon dokumentteja on tuhansia. Kesätyöntekijäksi palkatun Henrioudin on määrä tallettaa ne digitaaliseen muotoon.
Kosken asemaseudun kyläyhdistys kiinnitti huomiota kylätalon ullakolta löytyneisiin papereihin pian sen jälkeen, kun se oli ostanut talon vuonna 2013. Dokumenttien sijainti oli varmasti jo aiemmin tuttu monelle etenkin työväenyhdistyksessä aikanaan toimineelle.
– Monesti oli puhetta, että dokumentit tulisi koota, mutta vasta nyt siihen löytyi aikaa. Kylätalon remontti on vienyt oman aikansa, toteaa kyläyhdistysaktiivi Elina Kotilainen.
Viime vuonna kyläyhdistys sitten haki ja sai Museovirastolta 3000 euron apurahan asiakirjojen järjestämiseen ja tallentamiseen. Sillä on nyt hankittu monitoimilaite ja palkattu kesätyöntekijä. Erika Henrioud aloitti työnsä heinäkuun alussa. Aloittaessaan työtä Erika Henrioud lajitteli aineiston ensin tiettyjen kriteerien mukaan, Yhteen laatikkoon päätyivät pääasiassa sosiaalidemokratiaan liittyneet paperit, toiseen Raittiusliiton ja Naisliiton kirjeet, kolmanteen oppaat ja mainokset, neljänteen lehdet, viidenteen laskut, kuitit ja tilitykset ja kuudenteen viranomaisdokumentit.
Isompia opuksia löytyy sitten seitsemännestä laatikosta, jossa ovat lauluvihot ja näytelmät. Laatikosta löytyy mm. Akkavalta -niminen yksinäytöksinen pila kaikkina vuorosanoineen.
– Olisihan täällä vaikka mitä mielenkiintoista. Välillä haluaisin lukea enemmänkin, mutta sitten tämä varsinainen työ viivästyisi, harmitteli Erika Henrioud. Lehtilaatikosta hänen huomionsa kiinnitti esimerkiksi tuberkuloosilehti vuodelta 1928. Myös esitelmä keuhkotaudista sattui silmään.
Sisällön lisäksi huomiota herättää monessa dokumentissa taidokkaan koukeroinen käsinkirjoitus. Esimerkiksi vuonna 1931 on Perniön Työväenyhdistys Riento pyytänyt ”Perniön Herra Nimismieheltä” lupaa ohjelmallisten iltamien järjestämiseen.
Osa papereista on jo hajoamispisteessä. Esimerkiksi nippu päätöksiä vuodelta 1953 näyttää todella kärsineeltä.
– Aika varovainen näiden kanssa saa olla, myöntää Erika Henrioud.
Mitä sitten digitoinnin jälkeen tapahtuu?
– Työväen arkisto on ollut kiinnostunut ottamaan dokumentit kokoelmiinsa ja viemään digitaaliset aineistot arkistokantaan (tyark.fi). Tästä ei kuitenkaan ole yhdistyksessä vielä päätetty. Olemme olleet yhteydessä myös Työväenmuseoon. Nyt digitoitavat dokumentit jäävät kyläläisten käyttöön ja soveltuvilta osin viemme niitä myös nettisivuillemme kaikkien tutustuttavaksi, ennakoi Elina Kotilainen.