Toimituksen ikkunasta tuskin tarvitsisi katsoa kauaa ulos, kun sen editse kulkisi joku, jota rintasyöpä koskettaa joko omakohtaisesti tai jonkun läheisen kautta.
Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain 5000 suomalaisnaista ja kolmisenkymmentä miestäkin.
Nyt ei tarvitse katsoa edes ulos, kun vierastuolissa istuu Särkisaloon asettunut Kaisa Martinkauppi-Vanninen.
Hän sai diagnoosin rintasyövästä vuonna 2021: löydös havaittiin seulonnassa, sitä seurasi kasvaimen poisto leikkauksella ja sitä sytostaatti- ja sädehoidot.
Martinkauppi-Vanninen on tehnyt työuransa terveydenhoitoa lähellä, sairaanhoitajana ja lääketeollisuudessa. Viime viikon lehdestä saattoi saada vihjeen siitä, miten hänen elämänsä arvot viime vuosien aikana ovat muuttuneet.
–Voi sanoa, että syövästä tuli sydämenasia, Martinkauppi-Vanninen myöntää.
Se vihje oli yhdistyspalstalla kerrottu tieto uudesta vertaistukiryhmästä Salossa. Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen ja Rintasyöpäyhdistyksen järjestämä ryhmä on tarkoitettu rintasyöpää sairastaville ikään ja sairauden vaiheeseen katsomatta.
Vertaistuen arvosta on kerrottu monessa muussakin jutussa, sairauteen katsomatta. Sillä on arvoa myös sairastuneen läheisille. Kaisa Martinkauppi-Vannisella on iso rooli Salon ryhmän perustamisessa ja hän sanoo suoraan, että vertaistukea ei korvaa mikään.
–Kukaan, joka ei ole sairastunut, ei tiedä, miltä sairastuneesta tuntuu.
Rintasyöpä on yleisin naisten syöpä, mutta edistyneistä hoidoista huolimatta noin 800 naista menehtyy Suomessa rintasyöpään vuosittain.
–Joku voi sanoa ehkä hyvällä, että rintasyöpä, sehän hoidetaan nykyään. Mutta se on todella loukkaavasti sanottu. Rintasyöpä ei ole mikään flunssa, Martinkauppi-Vanninen sanoo.
Miten sairastanut kokee terveydenhuoltojärjestelmän ja mikä voi olla sairastuneelle tärkeintä? Koko jutun saat lukea 11.4. painetusta ja digilehdestä.