Perniön lukiossa kostui lauantaina useampi silmäkulma: oman lapsen ylioppilaaksi pääsy herkistää monesti ainakin vanhemmat, ja nyt mukana oli vielä erityistä tunnetta, kun parin poikkeusvuoden jälkeen lakkiaiset oli taas mahdollista järjestää perinteiseen tapaan.
Opiskelussa on näkynyt ja tuntunut koronapandemia; kursseja on suoritettu etänä ja uusiksi menivät niin vanhojentanssien kuin penkkarienkin päivämäärät. Rehtori Arttu Karhulahti totesi, että kaikille tämä ei ole sopinut ja oppimistuloksissa on melkoinen hajonta.
–Toiveemme tietysti on, että kaikilla on hyvät mahdollisuudet jatkossa, rehtori sanoi.
Lukio on joka tapauksessa ponnistus ja moni pitää sen päälle perustellusti välivuoden.
Ylioppilaista moni on tullut taloon yläkouluun, joten takana on vuosia yhdessä ja pienistä seitsemäsluokkalaisista on kasvanut nuoria aikuisia.
–Olette viettäneet täällä elämänne suurimmat murrosvuodet, Karhulahti tiivisti.
Ylioppilaan puheen pitänyt Stefanus Kauppila kertoi valinnastaan kolme vuotta sitten; hän puntaroi, suunnatako Tenholasta Perniön lukioon vai suoraan Helsinkiin. Veli oli todennut, että Helsingin isossa lukiossa on varaa valita opettajansa, jos joku ei miellytä. Valinta kohdistui kuitenkin Perniöön ja Kauppila totesi lauantaina, että varaopettajille ei ole ollut tarvetta; jokainen on ollut mukava ja jaksanut opastaa.
Paikallaan olivat kiitokset kaveriporukalle, joka väistämättä hajaantuu maailmalle. Kauppila tuumi, että ylioppilailta löytyy tietoa kuin tietosanakirjasta – mutta vielä on kirjassa tyhjiäkin sivuja.
Kaikkiaan Perniössä lakitettiin 15 ylioppilasta.