Skip to main content

Yhden kadun kaupunki

Raisiota pilkattiin aikoinaan kaupungiksi, jossa on vain yksi mutta aika suuri risteys. Risteyksestä tuli ”kaupungille” liian suuri riippa, ja betoninen hirvitys revittiin. Nyt liikennekin soljuu paremmin.

Somero yritti monta kertaa saada kaupunkioikeudet. Anomuksesta tuli bumerangi. Eihän taajamalle, jossa on vain yksi kaupunkimainen katu, voida myöntää kaupungin asemaa. No, lopulta Someroa kuitenkin onnisti.

Somero oli alun perin mukana myös Salon suurkuntahankkeessa. Salon ja Someron kesken on vallinnut pitkään hyvä yhteistyö monella eri alueella. Someron mukaantulo uuteen Saloon olisi tuntunut kaikin puolin luontevalta. Mutta yhden kadun kaupunki olisi jäänyt Salossa takapajulaksi, joten vetäytyminen oli kai Someron isännille ainoa hyväksyttävä ratkaisu.

Somero on kevyen musiikin kehto. Sieltä tulee kansantaiteilija M.A. Numminen, tunnelmallinen tulkitsija Anneli Saaristo, oikea ja todellinen tangokuningas Unto Mononen ja niin koskettava Rauli Badding Somerjoki.

Mikä tekeekään Baddingistä niin ainutlaatuisen. Sama mikä pätee monien muidenkin ainutlaatuisten taiteilijoiden kohdalla. Heti ensimmäisestä tahdista, ensi sävelestä jokainen tunnistaa esiintyjän. Tyyli ja tulkinta on niin jäljittelemätöntä. Ainutlaatuista. Sääli, että se loppui niin lyhyeen.

Kruisailen kymmenkunta kertaa kesässä Someron ohi. Oikeasti ohi! Kun kylän raitille on joskus eksynyt, mitään ei tunnu jäävän käteen. On pari huoltoasemaa ja maatalouteen keskittyviä isoja kauppoja. Leppoisaa pysähdyspaikkaa ei oikein löydy.

Kauempana keskustasta tiedän kuitenkin mukavan taukopaikan löytyvän. Se kököttää vajaat kymmenen kilometriä Someron kadusta Helsinkiin päin, ja sen nimi on Badding kioski Paratiisi. Molemmista suunnista tullessa selkeät kyltit ilmoittavat paikan ja sen aukioloajat. Etenkin Helsingistä päin tulessa kioskille on vähän hankalaa ja vaarallista kääntyä.

Kioski juontaa juurensa 60-luvun alusta. Somerjoen perhe piti kioskia, ja siitä tuli suosittu kokoontumispaikka. Nykyään Someron yrittäjät yrittävät pitää kioskia auki kesäviikonloppuisin. Lehtitietojen mukaan kioskista on saatavana limua, karkkeja ja Baddingiin liittyvää pikkukrääsää.

Olen poikennut kioskilla tänä kesänä monen monta kertaa. Minulla on riemurasiassani tallessa sen aukioloajat. Ne on selvästi kirjoitettu myös tien varteen tökättyihin kyltteihin. Koskaan kioski ei kuitenkaan ole ollut auki.

No, täytyy tunnustaa, että pari kertaa olen tullut paikalle vähän myöhässä. Olen kuitenkin varmasti sattunut paikalle myös ilmoitettuun aukioloaikaan. Sievä pieni kioski pysyy vaan kiinni. Sen pariin seinään on naulattu aanelosen kokoinen lappu, jossa lukee suurin piirtein, että kioski on tyhjennetty, siis turja murtautua sisään. Mikä harmi!

Kioskilla on pari puista pöytää ja penkkejä. Vaikka kioski on pysynyt kiinni, olen siinä vähän istuskellut ja luritellut pätkiä Paratiisista. Mukavaa näinkin.

pajen
Jaa artikkeli: