Monet suomalaiset närkästyivät, kun passimme kansi muuttui vuonna 1997 EU:n käytännön mukaan sinisestä viininpunaiseksi. Leijonavaakuna sentään säilyi. Vielä enemmän passin punaväri korvensi brittejä. Punaisen passin väitettään antaneen mojovan alkupotkun Britannian brexit-prosessille.
Viininpunaisenakin Suomen passi pärjää hyvin maailmalla. Se luokitellaan toiseksi parhaaksi sen perusteella, kuinka moneen maahan sillä pääsee ilman viisumia. Yksi maa erottaa passimme parhaista. Se on Kiina, jonne me tarvitsemme vielä viisumin.
Yhdysvallat esiintyy demokratian ja vapauden esikuvana. Thomas Jefferson raapusteli perustuslakiin ylväitä periaatteita ihmisen oikeudesta elämään, vapaudesta ja pyrkimyksestä onneen. Mutta USA ei noin vaan päästä ihmisiä kokeilemaan tätä onnea.
Vaikka omistaa kuinka pätevän Suomen passin, ongelmia voi tulla esimerkiksi matkustushistorian takia. Yhdysvallat evää sähköisesti käsiteltävän matkustusluvan eli ESTA:n, jos hakija on sattunut piipahtamaan jossakin USA:n nimeämässä roistovaltiossa. Jouduin tällaiseen loukkuun, koska olin vieraillut turistina Pohjois-Koreassa. Hommasta tuli aika jännittävä.
Minun piti erään toisen matkan yhteydessä piipahtaa jenkeissä. Vaikkei edes poistuisi lentokentältä, USA vaatii maahantuloluvan. Kokenut ja kauan Yhdysvalloissa työskennellyt kaverini neuvoi, että älä vaan unohda vaarallisia vierailujasi. Jos siitä jää kiinni, sitten menee todella vaikeaksi.
Kuten odotettua, tekoäly eväsi välittömästi ESTA:ni, ja minua ohjeistettiin hakemaan viisumia. Jo hakukaavakkeiden täyttäminen netissä vie muutaman tunnin, koska täytyy kaivaa paljon tietoa menneistä toimista, töistä ja matkoista.
Sitten kun oli saanut tiedot lähetettyä ja parin sadan dollarin käsittelymaksun maksettua, sai varata haastatteluajan. Ensimmäinen vapaa aika meni niin myöhäiseksi, että koko matka oli vaarassa. Hain muutaman dokumentin turvin pikahaastattelua, johon suostuttiin.
Lähetystöön sisäänpääsy oli tiukkaa. Ei saanut tulla liian aikaisin saatikka myöhästyä. Kännyt ja muut sähkövempaimet piti jättää portille. Vierailija tutkittiin tarkemmin kuin lentokentän turvatarkastuksessa.
Lyhyehkön odottelun jälkeen otettiin tuplat sormenjäljet ja haasteltiin kahteen eri otteeseen. Tivattiin Pohjois-Korean matkani syytä. Olinko ollut yhteydessä maan viranomaisiin ja onko minulla vielä yhteyksiä maahan. Ajattelin jo viitata pariin
Ja yllättävän pian kännyyn kilahti ilmoitus, että vain vastaanottajalle henkilökohtaisesti luovutettava lähetys on noudettavissa. Etukäteen tilaamastani ja maksamastani postin kirjatusta kirjekuoresta löytyi passini, johon oli liimattu värikäs kymmenen vuoden viisumitarra.
Enpä sentään ollut ainoa tämän ongelman kanssa. Neljän maan lätkäturnauksesta raportoiva ruotsalaistoimittaja ei päässyt Montrealista Bostoniin, koska hän oli useita vuosia sitten käynyt Iranissa. ESTA tyssättiin, eikä viisumia ehditty enää hakea.
Vaikka onkin saanut ESTA:n tai viisumin, Yhdysvaltoihin pääsy ei ole täysin varmaa. Työhönsä tympääntynyt rajaviranomainen voi vielä estää maahanpääsyn. Jos vaikka sattuu maahantulohaastattelussa höläyttämään, että aikoo vähän vahtia tuttujen lapsia ja jammailla pikkuklubeilla.
pajen.fi
