Tervepä terve. Toimituksen itäkellarin viikkopainot nostellaan tässä seuraavaksi.
***
Viime viikolla käsiteltiin tällä palstalla arkkitehtuuria vähän kuin ennakkojutun nimissä.
Maanantaina vietettiin suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun teemapäivää ja hyvä niin; muotoilua on suunnilleen kaikki se, mitä arjessa käpälöi ja arkkitehtuuriakin löytyy. Osa on aiheesta palkittua, osan piirtäjät pitäisi palkita viemällä heiltä kynät loppuiäksi.
Viime viikon jutun kirjoittamisen jälkeen sattui vielä lukuun aihetta käsittelevä kirja, jolla on totta vie paikalliskytköksensä.
Maan ensimmäinen arkkitehti oli nimittäin italialaissyntyinen Charles Bassi, jonka taloja näkyy paitsi Turussa, myös esimerkiksi Halikon Wiurilassa. Arkkitehti itse taas vietti aikaa Kemiön Gammelbyssä, tästä katsoen ihan naapurissa ja kaverilla oli vielä osuutensa talon suunnittelussa. Vähänpä hänestäkään missään kerrotaan.
Kuluvan viikon muita teemapäiviä ovat eilen vietetty Runebergin päivä ja tänään vietettävä saamelaisten kansallispäivä. Runeberg oli lehtimies, kirjoittaja ja luonnonystävä, epäilemättä kelpo kaveri. Mainio on se torttukin.
Saamelaisalueen kuulumisista perillä pysyäkseen taas pitää vain toivoa, että Ylen leikkaukset eivät silpaise yhtään mainiota Oddasat -uutislähetystä. Sen nykyisetkin minuutit ovat enemmän kuin nolla minuuttia ja muualta ei samaa näe.
Noin muuten tämä pistää miettimään, pitikö ensimmäisellä arkkitehdillä olla Torinosta näille tanhuville tullessaan henkilöpapereissa tuore Bassikuva.
***
Sitähän on sellaisia ihmisiä, jotka jostain syystä haluavat pysytellä muodinmukaisina ja tämä sitten ajaa vaate- ja asustekaupoille. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka haalivat mitä vain halpaa ja tämä sitten ajaa vaate- ja asustekaupoille.
Se monesti johtaa siihen, että taas saa Temulla ahtaaja pistää pakettiin jotain kertakäyttöistä, mutta sentään lapsia työllistänyttä ja vesistöjä pilannutta.
Sitten on sellaisia elämänvalintoja, jotka pistävät kaupoille, vaikka ei haluaisikaan.
Tavoitteelliset kehonrakentajat esimerkiksi joutuvat jossain kohtaa väistämättä hankkimaan sellaisia vaatteita, joihin halutuista paikoista pullistunut tomumaja kunnialla mahtuu. Tehän tiedätte: kun hauis kasvaa ja hartiat levenevät, siinä alkaa puuvilla kiristää. Venyvä tekstiili pelastaisi, mutta jo vanhastaan tiedetään, että rikoo on riskillä ruma.
Joskus vaikutukset ovat samansorttisia, vaikka kehonrakennustavoitteet olisivat kaukana ja epämääräisiä.
Selitän.
Perjantaina piti juosta eräänkin automarketin läpi ja ostaa keittoaineksia koko rahalla. Ulko-ovien kohdalla kauppalista tippui maahan.
Tässä on nyt käyty kuntosalilla parin vuoden päivät pari kertaa viikossa ja yksi seuraus näkyy juuri kauppakäynnin jälkeen: ostoskassi nousee entistä kerkeämmin.
Tällä kerralla vaikutus tuli jo ennen kauppaan menoa.
Kyykistyin nimittäin tietysti nopeasti nostamaan pudonnutta kauppalistaa.
Kyykkyliikkeen alakuolokohdassa kuului ja tuntui alavatsan kohdalla vaimea klanks.
Jo ennen ylösnousua sen tiesi: vyön solki, jo monet kiristykset nähnyt, petti nyt.
Näin oli. Seisomaan päästyä hajonnut vyönsolki putoili takin helman alta maahan kahtena kappaleena ja housut olivat mennä samaa tietä.
Jonkun vanhan sketsin naruvöinen ukkeli käväisi mielessä, kun kaupan tuulikaapissa nivoi vyönpäitä sen verran solmuun ja paidanhelman kanssa rakoa tilkitsi niin, että pöksyt eivät liiaksi tippuneet.
Sitten piti toimia kuin kauppa olisi ollut jäähalli eli lattia hiton liukas: edetä lyhyin askelein ja mielellään seinänvieriä pitkin ja hintoja kauhistellen.
Ison hypermarketin hyvä puoli on iso valikoima: hyllystä löytyy voita ja vöitä. Ruokien lisäksi yksi kappale jälkimmäisiä ja kassan kautta ulos.
Kysytte tietysti, mikä on tarinan opetus. Tietysti se, että elämäntavat vaikuttavat näihin vyöasioihin. Joskus on ihan itsestä kiinni, jos joutuu vyötä kiristämään tai pidentämään.
Nyt taas oli kyse siitä, että salikäyntien myötä pääsee aiemmasta poiketen kyykkyyn edes sen verran ripeästi, että siinä ei yksi solki ole kuin tiellä.
Perinteisesti on sanottu, että salilla rauta nousee, mutta tässä tapauksessa seurauksena oli ihan vaan putoavaa metallia.
Ei sillä, mieluumin varpailla vyönsolki kuin levypaino. Sijoittajat voivat kertoa, mitä seurauksia on siitä, jos kauppalapun sijaan putoaakin joku osake.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
