Tervepä terve. Toimituksen itäikkunan viikkonäkymät listataan tässä seuraavaksi.
***
Joiltain osin asiat ovat hyvin, mitä omavaraisuuteen tulee: taannoinen lähiruokapäivä pisti jälleen katsomaan sillä silmällä, miten valtava määrä lähimpien postinumeroalueiden ruokaa paikallisissa kaupoissa on tarjolla. Jos ei suoraan pellolta poimittuna, niin esimerkiksi siideriksi jalostettuna tai muuten hauskassa muodossa.
Tietysti lähiruoan käsite kaipaisi teroittamista; lasketaanko kilometrejä vai rajoja. Tästä katsoen esimerkiksi Tukholmaan tai Jyväskylään on aika tasan sama matka. Missä kohtaa lähi muuttuu edäksi ja onko merirahdin osuus merkittävä, sen saisi joku kirjata julki.
***
Muustakin voisi huolestua. Paikallisesti luonnonystävät ovat olleet kovin hiljaa esimerkiksi vireillä olevasta aurinkovoimalaprojektista; tuleeko paneeleja Melasssuolle vaiko ei.
Tämä pisti miettimään mahdollisen voimalan vuokraisännän eli seurakunnan vinkkelistä. Puu on arvokkain pystyssä ja suo sellaisenaan, mitä nyt vanhoja ojia voi olla hyvä tukkia. Vaan jos tilaa vuokrata piti, montako paneelia saisi ripustettua kirkonkattojen lappeille: pinta-alaa ei ole ihan vähän ja mahtaako paneeleista nyt kumminkaan tulla korjaamattomia jälkiä historiallisiin rakennuksiin. Vähemmän korvaamattomia kuin suolle kumminkin.
Turussa kunniakkaan tuomiokirkon edustalla on kesänä muutamana ollut terassi poikineen ja hyvä niin; muodollinen marina siitäkin syntyi, mutta joukko iloisen kippisteleviä ihmisiä ei sen pytingin arvoa vähennä ja esimerkkejä löytyy kai pitkin Eurooppaa vaikka miten.
Miksei sitten kirkon katolla voisi kerätä samasta suunnasta tulevaa energiaa, minkä varaan kirkon sisälläkin lasketaan.
***
Syömiseen liittyy toinenkin uutinen viikon varrelta. Hesari kertoi, että joissain piireissä on tapana kipata viljaa vesistöihin tuntumaan riistalintujen houkuttamiseksi ja tämä tietysti on ajatuksena vastenmielinen. Helpolle appeelle tulevia eläinparkoja ammutaan yli tarpeen, jos sellaista oikeasti onkaan. Samalla voi päästä hengestään moni sellainenkin siivekäs, jonka ainakaan ei pitäisi; uhanalaisten ja vaarantuneiden lajien lista ei pieneen julkaisuun mahdu.
Puheita ruokapulasta on vaikea ottaa vakavissaan, jos vielä on varaa kipata jonkun syötäväksi aikanaan kasvatettua tavaraa jorpakkoon.
Ei sillä, ettei tästä kehityskulusta voisi joku tehdä rahaa, esimerkiksi juuri päivittäistavarakauppiaat.
Seuraava askel tällä tiellä on se, että aletaan myydä metsästäjille lippuja markettiin: kertapiletillä saisi ampua pakastealtaasta yhden broilerin tai rasian koipireisiä ja sarjalipulla vaikka vielä heittää pari koukkua kalatiskin fileisiin. Kun sähköovia vähän säätää, maasturilla pääsee varmasti ajamaan riittävän lähelle.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
