Tervepä terve. Toimituksen itäkassan viikkosetelit jaetaan tässä seuraavaksi.
***
Sitä joskus miettii, miten vakavia asioita voi pakinassa käsitellä ja sitten miettii, että miksi mietti.
Viikon aikanahan on uutisoitu vastenmielisimmät kotimaan asiat vähän kauempaa. Ylä-Savossa Lapinlahdella paljastui salametsästysrinki, jossa epäillyt ovat ampuneet kaikkea liikkuvaa ja tietysti vielä rauhoitettuja lajeja. Epäiltynä on yli 30 henkeä.
Itse asiasta on sanottu jo se, mitä sanottavaa on. Epäillyt teot ovat käsittämättömiä ja vastenmielisiä. Niitä ei perustele millään, vaikka jotain oli yritetty alkaen tyytymättömyydestä viranomaistoimintaan ja päättyen siihen, että jahtijännitystä piti saada. Maalla ei ole sitä teatteriakaan, missä käydä.
Vanhaan hyvään aikaan juhannusjuhlat ja siihen liittyvä poliisitoiminta saattoivat korvata komedianäytöksen, mutta nyt on kyse vakavammasta.
Sikäläisillä kouluviranomaisilla on itsetutkiskelun paikka. Miten on kerrottu asioista yhteiskuntaopin tai biologian tunneilla, jos joku poloinen jää siihen uskoon, että joutsen on peto tai että pyssyllä saadaan aikaan muutosta.
Jos olisin kunnan elinvoima- ja kehitysasioista vastaava ihminen, huolestuisin niin ikään. Elämisen puitteissa ei ole kehumista, jos muuta puuhaa ei ole kuin eläinten ammuskelu summamutikassa. Somen puolella on epäiltyjä nimitelty tavalla, jota ei journalistin ohjeisiin sitoutunut voi toistaa. Arvaatte sanavalinnat ehkä itsekin. Pysytään siis aluepolitiikassa ja näin.
Koko maan asutettuna pitämisestähän on puhuttu ja siitä, mihin on varaa ja mahdollisuuksia. Salakaatouutisten lukemisen jälkeen tuli mieleen, että rahaa jakoon, puhuvat valtioneuvoston vakavat naamat mitä hyvänsä. Ensi alkuun vaikka juuri Lapinlahdelle uusi rautatieyhteys, niin että sieltä pääsee isommalle kirkolle ihmisiä näkemään ja ties vaikka saisi seuraakin. Muutaman uuden kirjaston sinne voisi avata, antaa vapaalippuja uimahalliin ja jos se teatterikin sitten. Tai jos nyt edes rekkakuorma linnunpönttöjen rakennussarjoja jakoon ja toinen piirustuspaperia. Siitä sitä puuhaa syntyy, jos ei omatoimisuutta ole.
Tietysti tulee mieleen, että jos ohjelmaa olla pitää ja sitä ei muuten löydy, ei kai auta kuin alkaa valua kohti etelää. Täällä meitä on muitakin. Varmasti torpan saa myytyä halvalla mökiksi jollekulle, jolta onnistuu elämä luonnon keskellä.
***
Piti kirjoittamani, että sattuu kamalia muutenkin. Mutta ei satu, jos sodasta puhutaan. Se on vasiten hankittua kaikki.
Ameriikassa jaettiin Oscar-palkinnot ja niistä yksi sillä lailla liippaa liki, että parhaan dokumenttielokuvan palkinnon sai elokuva nimeltä 20 päivää Mariupolissa.
Tämähän on nähtävänä Yle Areenassa ja tekee sen, minkä vain tosielämä voi. Aika moneen keksittyyn jännitys- tai sotaelokuvaan voi suhtautua haukotellen, mutta Mariupol-dokumentin katselu sai aikaan voimatonta raivoa siinä, missä salametsästysuutisten lukeminen.
Se taas on ihan vaan elokuvan taikaa, että parhaana palkitaan kaikista karmein.
***
Lopuksi vähän kepeämpää, tätä lakkoasiaa. Bensan riittävyyttä huoltoasemilla sitä on arvuuteltu. Vaihtoehto ei tietenkään ole säännöstellä ajojaan vaan hamstrata tavaraa.
Totta toki onkin, että lyhyt matka on ikävämpi ajettava. Siinä on lähtö lähempänä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
